Mitä on laadukas päivähoito?

Paljon puhutaan laadukkaasta päivähoidosta. Vanhemmille vakuutetaan että hoitajien koulutus takaa laadun. Vanhemmille kerrotaan että valtakunnallisissa kyselyissä lähes 100% vanhemmista ovat tyytyväisiä päiväkotihoitoon, ja että tämäkin todistaa miten laadukasta hoitoa päiväkoti lapselle tarjoaa. Koska onhan se niin että vanhemmat oman lapsensa tarpeet parhaiten tietävät ja osaavat siksi arvioida saako lapsi päivähoidossa laadukasta hoitoa.

Kasvava määrä nuoria äitejä arvioi että heidän yksi-vuotiaansa tarvitsee päiväkodin isoa lapsiryhmää ja koulutettua (usein jatkuvasti vaihtuvaa) päiväkodin kasvattajaa kehittyäkseen normaalisti. Kun äiti ja isä näin arvioivat niin täytyyhän se lapsen, ja koko perheen kannalta olla oikea valinta, eikä kenelläkään tulisi olla mitään nokan kopputtamista asian suhteen. Samalla kuitenkin päivähoidon kasvattajien arvio päivähoidon laadusta poikkeaa varsin radikaalisti vanhempien arviosta, jopa niissä kohdissa jotka lapsen hyvinvoinnin kannalta ovat kaikkein oleellisimmat.

Päiväkotihoidon erinomaisuuteen uskotaan, siitä huolimatta että he jotka työtä tekevät ja ovat siitä ruohonjuuritasolla vastuussa ovat vakavasti huolissaan ja työssään turhautuneita. Huolimatta siitä että tilanne lasten ja heidän vanhempiensa kohdalla jatkuvasti mutkistuu ja että lapsen kehitykselliset viivästymät ja ongelmat lisääntyvät ja nuoret äidit ja perheet voivat lisääntyvästi huonosti ei vieläkään suostuta yhteiskunnallisella tasolla pohtimaan kasvatuskäytäntöömme liittyviä epäkohtia.

Ainoa lasten kasvatukseen liittyvä muutos jota ponnekkaasti ajetaan julkisuudessa ja politiikassa on isän osallistumisen lisääminen lasten hoidossa sekä äidin perinteisen roolin romuttaminen lapsen varhaisen kehityksen ensisijaisena tukijana. Lapsen varhaisen kehityksen tukeminen tapahtuu lisääntyvässä määrin päivähoidon jatkuvasti kasvavissa ryhmissä joissa henkilökunnan niukkuus ja vaihtuvuus ovat kovaa vauhtia lisääntyviä ongelmia.On huolestuttavaa seurata vanhempien hoivan ulkoistamisen vaikutuksia taaperoissa ja heidän perheissään.

Vanhempien kyky arvioida päivähoidon laatua

Päivähoidon maailma on vanhemmille vieras. Tavallisesti vanhemmilla on varsin vähän eväitä minkä perusteella arvioida päivähoidon laatutekijöitä eri-ikäisten lasten kohdalla. Äidin ja isän ei ole helppo arvioida miten laadukas hoito toteutuu päiväkodin isossa lapsiryhmässä ja miltä se lapsen, etenkin taaperon, näkökulmasta näyttää.
Vanhemmat tarvitsevat runsaasti päivähoidon apua sen ymmärtämisessä miten pieni lapsi pärjää ryhmässä ja miten hoitajat pyrkivät lasta tukemaan ja auttamaan, mitkä ovat ryhmähoidon vaikeudet ja riskit, minkälaisia haasteita henkilökunnan vaihtuvuus tuo mukanaan jne. Vanhempia tulee auttaa ymmärtämään että hoitaja ei pysty lasta eikä vanhempia auttamaan lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemisessa ilman jatkuvaa läheistä yhteistyötä.Heille tulee myös kertoa mitä tämä käytännössä merkitsee. Päiväkodeilla tulee olla työkäytännöt jotka myös mahdollistavat kyseisen yhteistyön. Nykyisessä käytännössä lapsen arjen ja kehitysaskelten pohdintaan käytetään niin niukasti aikaa ettei mitenkään voida puhua kiinteästä yhteistyöstä ja yhteisymmärryksestä lapsen kasvun ja kehityksen tukmisessa.

Ymmärrys ja keinot takaavat parhaiten laadun

Vasta silloin voidaan puhua laadukkaasta päivähoidosta kun hoitajat ymmärtävät miltä tuntuu olla pieni ja avuton vailla minkäänlaisia taitoja pärjätä omillaan ( kun taidot ovat vielä äidillä), kun he ymmärtävät miltä äidistä tuntuu olla erossa taaperostaan pitkät päivät ja kun heillä on tämän lisäksi keinot ja työkäytännöt jotka mahdollistavat asianmukaisen tuen sekä lapselle että vanhemmille, vasta silloin voidaan puhua laadukkaasta päivähoidosta. Silloin vanhemmille annetaan mahdollisuus säilyttää yhteys lapsen arkeen ja kehitykseen, silloin he pystyvät kehittymään vanhempina kasvavan lapsen rinnalla pitkästä päivittäisestä erosta huolimatta.

Jos tästä näkökulmasta nyt arvioitaisiin alle- kolmevuotiaille tarjottavaa päiväkotihoidon laatua ja sen mahdollisuuksia vastata taapero-ikäisten lasten kehitystarpeisiin, olisi arvosana parhaimmillaan välttävä. Tämä ei tarkoita sitä etteivätkö päivähoidon kasvattajat olisi varsin tietoisia vallitsevan tilanteen vaikeuksista ja hädästä. On päiväkoteja jotka käytännön mahdottomuudesta huolimatta pyrkivät toteuttamaan ylläkuvattua laatua päiväkotityössä ja on valitettavasti myös hoitajia jotka ovat kokeneet turhautumista niinkin paljon että ovat jättäneet päiväkotityön koska kokevat lapsen ja vanhempien laadukkaan tuen ja kohtaamisen mahdottomaksi vallitsevassa käytännössä.

Hoitajat eivät enään pysty palaamaan ”vanhaan” työtapaan kun ovat kerran nähneet ja ymmärtäneet lasten ja vanhempien tarpeet ja saaneet tuntuman siitä miten näihin tarpeisiin voidaan vastata. He kokevat tuskallisena ison lapsiryhmän kollektiivisen hoidon jossa hoitajat ovat liian etäällä lapsista pystyäkseen eläytymään kenenkään lapsen yksilölliseen tilanteeseen tai tunteisiin, jossa sekä lapset että hoitajat tuntevat suurta avuttomuutta ja jossa energia kuluu itse avuttomuuden kestämiseen.

Tarvittava muutos kasvatuskäytännössä, etenkin kaikkein pienimpien kohdalla, edellyttäisi päättäviltä tahoilta tilanteen vakavuuden ymmärtämistä ja halua puuttua huolestuttavaan tilanteeseen. Tilanne tuskin korjaantuu ilman päiväkotihoidon rakenteiden muutoksia.




Tarja Lund
Koulutusmateriaali
Auta lasta kasvamaan-hanke


Lasten ja vanhempien tarpeisiin vastaaminen päiväkotihoidossa

Vanhemmat tarvitsevat hoitajan (omahoitajan).

Joka ymmärtää miltä lapsesta ja äidistä päivähoidon aloitus tuntuu.Joka erityisesti keskittyy lapsen ja vanhempien auttamiseen päivähoidon aloituksessa.

Joka pystyy tarjoamaan mahdollisuuden yhdessä äidin kanssa auttaa lasta uudessa vaativassa tilanteessa.

Joka pystyy auttamaan vanhempia ymmärtämään päivähoidon arkea ja siihen liittyviä,usein monella tavalla kotioloista poikkeavia käytäntöjä sekä stressitekijöitä.

Joka ymmärtää miten tärkeä äidille on säilyttää läheisyys lapsen arkeen ja tunteisiin päivän aikana. Joka ymmärtää äidin tarpeet suhteessa lapseen.

Joka auttaa vanhempia ymmärtämään mikä hoitajan rooli on suhteessa vanhempiin ja lapseen.

Joka tuntee ja ymmärtää lapsen kehitysvaihekohtaiset tarpeet ja pyrkimykset ja pystyy vanhemmille avaamaan ja sanottamaan nämä haasteet sekä tekemään yhteisiä suunnitelmia kehitystavoitteiden tukemiseksi kotona ja päiväkodissa.

Joka erityisesti kantaa vastuuta heidän lapsensa asioista, johon he pystyvät luomaan läheisen luottavaisen suhteen jonka kanssa myös vaikeimmistakin asioista voidaan keskustella ja niitä yhdessä ihmetellä.

Joka tavoitteellisesti rakentaa ja ylläpitää suhdetta lapseen päiväkodissa. Joka on henkisesti lähellä lasta ja kantaa tämän hyvinvointia mielessään.


Lapsi tarvitsee hoitajan

Jolla on yhteys vanhempiin lapsen mielessä. Toimii siltana vanhempiin päivän aikana.Auttaa säilyttämään yhteyden äitiin pitkän päivän aikana.

Joka on erityisen lähellä lasta ja tämän vanhempia.

Joka auttaa päivähoidon aloituksen kanssa, joka auttaa lasta eroahdistukseen liittyvien tunteiden kestämisessä ja työstämisessä yhdessä äidin kanssa.

Joka kantaa lapsen päivää ja hyvinvointia mielessään

Jonka kanssa erityisesti harjoitellaan keskeisiä kehitysaskelia, hoitajan joka ymmärtää vanhempien merkityksen näissä tilanteissa ja tuo heidät sanojen kautta oppimistilanteisiin.

Joka pystyy vanhemmille kertomaan lapsen päivän tapahtumista ja tunteista, koska lapsi vielä huonosti tähän itse pystyy. Joka myös ymmärtää miten tärkeää tämä tieto äidille on ja miten tärkeä lapselle on että äiti tietää päivän asioista ja että lapsi voi luottaa siihen että äiti saa hoitajan kautta päivästä kuulla.

Joka ymmärtää miltä lapsesta tuntuu olla pitkät päivät erossa äidistä ja jolla on keinoja auttaa ja tukea.

Joka on riittävän lähellä ymmärtääkseen taaperon tunteet ja tarpeet. Joka siksi pystyy auttamaan taaperoa jäsentämään ja kestämään päivähoitopäivään liittyviä tilanteita ja ärsykkeiden paljoutta.
.
Joka auttaa taaperoa jäsentämään ja sanottamaan omia tunteita ja asteittain saavuttamaan niiden hallinnan.


Hoitaja tarvitsee

Ymmärrystä päivähoidon aloitukseen liittyvistä tunteista. Sekä lapsen että äidin.

Keinot ja työkäytännöt miten auttaa ja tukea.

Mahdollisuuden rauhassa vanhempien kanssa miettiä ja suunnitella aloitusta ja siihen liityviä vaikeita asioita.

Tarvitsee aikaa aloittavan lapsen ja äidin kanssa.

Kehityspsykologista osaamista. Lapsen kehitysvaiheen ymmärrystä ja keskeisten kehitysaskelten merkityksen näkemistä sekä osaamista joka liittyy näiden tukemiseen päivähoidon arjessa ja yhdessä vanhempien kanssa.

Riittävästi mahdollisuutta pohtia asioita vanhempien kanssa.

Vanhempien apua lapsen ymmärtämisessä.

Riittävästi yhdessäoloa ”omien” lasten kanssa. Riittävästi läheisyyttä lapseen.

Ymmärrystä omasta roolista suhteessa vanhempiin ja lapseen.

Kun vanhemmat eivät kuule, ei taaperon ääni kuulu

Luento
Päivähoito 10.11.2009
Tarja Lund
tarja.lund@elisanet.fi



Olen työskennellyt kouluttajana ja työnohjaajana päivähoidon piirissä jo 14v. Yhteistyöni päivähoidon työntekijöiden kanssa on ollut jatkuvaa ja läheistä. Oma osaamiseni liittyy lapsen emotionaalisen kasvun ymmärtämiseen. Yhteistyömme tavoite on ollut yhdistää kasvattajien pedagoginen osaaminen ja oma lapsen emotionaalista kasvua koskeva asiantuntemus ja tämän kautta ymmärtää eri ikäisten lasten ja heidän vanhempiensa tarpeita vielä paremmin päiväkotihoidossa. Tämä yhteistyö ja lisääntynyt ymmärrys, on mahdollistanut uusien työkäytäntöjen kehittämisen, joissa paremmin pystytään vastaamaan lasten ja heidän vanhempiensa tarpeisiin päiväkotihoidossa.

Kun pieni lapsi viettää päivittäin lähes koko valveillaoloajan päivähoidossa, silloin on tärkeä tiedostaa ettei kyse ole ainoastaan virikkeiden tarjoamisesta ja kivojen asioiden tekemisten mahdollistamisesta lapselle, vaan kyse on yhtälailla lapsen emotionaalisen kasvun, mielen rakentumisen tukemisesta.

Näiden vuosien aikana olemme oppineet paremmin ymmärtämään tärkeitä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä päivähoiden haasteita ja huolenaiheita, jotka ikävä kyllä ovat jääneet päiväkodin seinien sisäpuolelle. Mitä pitempään työtäni teen päivähoidon ammattilaisten kanssa, sitä selkeämmin vahvistuu tunne siitä että näiden ongelmien ja epäkohtien esille nostaminen yhteiskunnallisessa keskustelussa, alkaa olla enemmän kun välttämättömyys. Kasvavien ongelmien myötä näen myös miten vastustus ja haluttomuus kyseiseen keskusteluun kasvaa, samalla kuin päivähoidon työntekijöiden jaksaminen ja turhautuminen on ääri-rajoillaan. Vaikeus saada koulutettua henkilökuntaa päiväkoteihin on ilmiö joka kiistämättä myös kertoo tästä päivähoidon huolestuttavasta tilanteesta.

Vasta kun yhdessä paremmin ymmärrämme päivähoitoon liittyviä ongelmia , pystymme niihin vaikuttamaan. Vanhemmille pitää antaa mahdollisuus ymmärtää miten päivähoidon vaikea tilanne ja erilaiset päiväkotityöhön liittyvät epäkohdat vaikuttavat lapseen, sekä päivähoidon mahdollisuuksiin tarjota riittävän hyvä tuki eri-ikäisten lasten kehityselle. Kun ongelmia yhdessä pohditaan pystyvät vanhemmat myös lapsiaan paremmin ymmärtämään ja auttamaan, sekä kotona että yhdessä hoitajan kanssa.

Alle kolmevuotiaiden tilanne päivähoidossa.

Alle kolme vuotiaiden jatkuvasti vaikeutuva tilanne päivähoidossa on ollut työssämme suurin huolenaihe. Olemme nähneet miten vaikeata vanhemmilla on säilyttää kiinteä toimiva suhde taaperoon. Etenkin äidin kyky olla tunnetasolla läsnä taaperon kehityksessä, joutuu koetukselle. Liian usein olemme seuranneet miten äidin ja taaperon suhde alkaa takkuilla jo hyvin pian päivähoidon aloituksen jälkeen. Miten ongelmat jatkuvat ja mutkistuvat kun vanhemmat eivät enää ole riittävästi kuulolla taaperon tarpeiden suhteen.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse sen herkemmin suhde on myös häiriöille altis ja sen haitallisemmat ovat myös niiden vaikutuset. Miksi näin sitten käy?

Mitkä asiat vaikuttavat vanhemman ja taaperon suhteen ohenemiseen?

1. Eron merkityksen riittämätön ymmärrys

Päälimmäisenä ehkä kaikkein tärkein lapsen ja äidin suhdetta häiritsevä tosiasia on että sekä vanhemmat että päivähoidon kasvattajat eivät riittävästi ymmärrä mitä päivähoidon
aloitus merkitsee taaperolle ja äidille.Miten he ovat kehityksellisesti vielä riippuvaisia toisistaan hyvin merkitsevällä ja syvällä tasolla. Miten kipeä asia, pitkä päivittäinen ero on. Miksi on niin tärkeä yhdessä tämä nähdä ja ymmärtää.
Kun päiväkodin työntekijät ymmärtävät ja pystyvät vanhemmille tarjoamaan työkäytäntöjä ja oikeata apua tässä varsin suuressa stressitilanteessa, jolloin äidin ja taaperon suhde joutuu kovalle koetukselle, silloin päivähoito pystyy parhaalla mahdolilisella tavalla tukemaan vanhempien ja taaperon välistä suhdetta ja sen jatkuvuutta, jo heti päivähoidon alussa.

Tämäkaltainen osaaminen ja ymmärrys on tänä päivänä kuitenkin harvinaista päivähoidossa, koska kasvattajien kolutukseen vielä varsin puutteellisesti sisältyy äidin ja lapsen varhaisen kiintymyssuhteen sisällön ja merkitysen ymmärtäminen. Myös niissä päiväkodeissa joissa pyritään kehittämään työkäytäntöjä jotka mahdollistavat paremman tuen vanhemmille ja taaperolla, nähdään vaikeudet työtapojen kehittämisessä päivähoitoa tukevissa rakenteissa. Uusien työtapojen kehittämisen merkitystä lasten ja vanhempien hyvinvoinnin kannalta ei vielä hallinnollisella tasolla riittävästi ymmärretä, eivätkä hoitajat saa tarvitsemaansa tukea ja apua.

Alle kolmevuotiaat, haavoittuvin ryhmä päivähoidossa

Suurin huoli päivähoidossa liittyy alle kolmevuotiaiden ja heidän vanhempiensa tarpeiden näkymättömyyteen. Kyseessä on herkästi haavoittuva lapsiryhmä jonka kehitys vaihekohtaisiin tarpeisiin vastaaminen on edellytys normaalin kehityksen etenemiselle. Kouluikäisten lisääntyvät oppimiseen ja omien tunteiden hallitsemiseen liittyvät vaikeudet, sekä myös lasten masennusten määrän kasvu, ovat esimerkkejä ongelmista joiden juuret useimmiten on löydettävissä taapero-iästä. Mielenterveysammattilaiset ovat jo pitkään tilaanteesta olleet huolissaan.

Merikttävä lasten lisääntyvää pahoinvointia ehkäisevä toimenpide olisi erottaa alle kolmevuotiaiden päivähoito omaksi ryhmäkseen, ja varmistaa päivähoidon sellaisten työkäytäntöjen kehittämismahdollisuudet, joissa lapsen ja vanhempien tarpeet selkeästi tulisivat kohdatuiksi.Alle kolmevuotiaan täydellinen avuttomuus ja jatkuva turvallisen aikuisen tarve, tulevat varsin huonosti huomioiduksi nykyisessä käytännössä. Taapero-ikäisen lapsen tarpeet kokopäiväpäivähoidossa poikkeavat selkeästi isompien päiväkotilasten tarpeista.

Kiinteä vuorovaikutus hoitajan ja lapsen sekä hoitajan ja lapsen vanhempien välillä turvaa parhaiten taaperon normaalin kehityksen.Jatkuvuuden mahdollistaminen tämänkaltaisessa työssä päiväkodeissa on nykyisissä olosuhteissa, lähes mahdotonta. Esim.:
Henkilökunnan vaihtuvuus ja läsnäolo vaihtelee useimmissa päiväkodeissa melkein päivittäin.
Turvallisten, tuttujen aikuisten lukumäärä ei ole pienten puololella mitoitettu tavalla joka takaisi edes minimissään turvalliset puitteet.
Aikaa rauhalliselle keskustelulle, suhteen ylläpitämiselle vanhempiin, ei ole myöskään sisällytetty hoitajan työaikaan.
Hoitotilat ovat usein epätarkoitusenmukaisia m.m. pakottaen ison määrän taaperoita ja aikuisia samaan tilaan moneksi tunniksi päivittäin.
Erilaisten ärsykkeiden paljous ja taaperon olematon kyky hahmottaa ja ymmärtää nopeasti vaihtuvia tilanteita, aiheuttaa usein jatkuvaa ylimääräistä stressiä ei vaan taaperolle vaan myös hoitajille ja epäsuorasti vanhemmille.
Tässä vain muutamia epäkohtia jotka kertovat puutteellisesta taapero-ikäisen tarpeiden näkemisestä.

2. Riittämätön yhteistyö lapsen kehityksen pohdinnassa ja tukemisessa

Vanhempien ja hoitajien välinen liian pinnallinen ja liian epämääräinen yhteistyö lapsen kehitysaskelten pohdinnassa on epäkohta joka häiritsee vanhempien mahdollisuuksia pysyä tunnetasolla kiinni lapsen arjessa sekä lapsen kehitysaskelten tukemisessa.

Päivähoidon kasvattajilla ei tavallisesti ole riittävästi lapsen emotiolnaalista kehitystä koskevaa osaamista. Vaikka lapsen kehityspsykologia onkin osa opintoja, ei tämä osaaminen ole kuitenkaan riittävästi integroitunut hoitotyön konkretiaan ja yhteistyöhön vanhempien kanssa.
Lapsen kehityksen seuraaminen ja yhdessä vanhempien kanssa tukeminen edellyttää hoitajilta ymmärrystä eri-ikävaiheiden keskeisistä kehitystavoitteista, sekä siitä miten päiväkodin arjessa konkrettisesti, näitä askelia tuetaan. Kun hoitajalla on ymmärrys ja keinot,vasta silloin he myös pystyvät auttamaan vanhempia näkemään miten tärkeä yhteistyö näiden kehitysaskelten yhteisessä pohdinnassa lapselle on. Näin myös vanhemmilla säilyy elävä suhde lapsen kehityseen ja siihen liittyviin tunteisiin.

3. Työelämän vaativuus

Kolmantena häiritsevänä tekijänä voitanee mainita työelämän vaativuus. Työelämä imaisee äidin usein hyvin nopeassa tahdissa. Työssä vaaditaan usein kaikkia henkisä voimia ja etenkin paljon aikaa.Tämän lisäksi arjen ja kodin pyörittäminen jää vielä perheessä pääasiallisesti äidille. Ädin mahdollisuudet säilyttää taapero mielessään työpäivän, usein päiviäkestävien työmatkojen aikana, ei ole helppoa. Kuitenkin äidit usein pyrkivät osallistmaan täysipainoisesti työelämään, joka on omiaan synnyttämään ristiriitoja sekä varsin usein uupumusta ja pahaa oloa.
Taaperon tarpeiden kuuleminen ja taaperon lähellä pysyminen, vaikka se olisikin hoitajan avulla ja välitysellä, on äidille, joka samalla pyrkii uraansa työelämässä rakentamaan, varsin uuvuttavaa.

Kun äiti ei pysty säilyttämään läheistä tunnesuhdetta taaperoonsa on hänen vaikeata ymmärtää miten tuskallinen ero äidistä useasti on ja miten paljon äidin, isän ja hoitajan apua lapsi tässä tarvitsee.Kun äiti on joutunut liian etäälle taaperostaan ei hän myöskään pysty tuntemaan miten taaperoon sattuu kun äiti on päivät kotona uuden vauvan kanssa taaperon ollessa päiväkodissa.
Mikä huolestuttavinta, ettei myöskään yhteiskunnallisella tasolla ymmärretä näiden stressitekijöiden vaikutusta lapsen hyvinvointiin ja kehitysmahdollisuuksiin. Eikä ole ainoastaan kyse lapsen pahoinvoinnista vaan usein myös äidin. Kun äiti kokee itsensä avuttomaksi ja neuvottomaksi oman lapsensa kanssa, kun hän kokee itsensä huonoksi vanhemmaksi kun ei pysty lastaan ymmärtämään ja auttamaan, ei ole ihme jos taakka tuntuu ylivoimailselta.Uupumus ja huono olo näkyy myös tilastoissa nuorten naisten masennusten määrän jyrkässä nousussa.

4. Yhteiskunnan tuen riittämättömyys

Yhteiskunnassa, etenkin mediassa vallitsee vahva usko ja pyrkimys vanhemmuuden yhdenmukaistamiseen. Ei haluta nähdä isä-ja äiti-suhteen erilaisuutta ja niiden toisiaan täydentäviä ja eri tavoin lapsen kehitystä tukevaa ja rikastuttavaa merkitystä eri kehitysvaiheissa. Tärkeintä tuntuu olevan vanhemmuuteen liittyvän ”työtaakan” tasaan jakaminen niin että molemmat vanhemmat samalla lailla pystyisivät panostamaan työelämään.

Työelämään palaavan, päivähoitoon taaperonsa jättävän äidin, hätään ja tuskaan suhtaudutaan ikään kuin kyseessä olisi joku äidin heikkous tai epärealistinen kuva omasta tärkeydestään. Ahdistuneet äidit usein kuulevat työkaverieltaan että: ”hassuhan sinä olet, kyllä se siellä pärjää sinulla se ongelma on”. Tämänkaltainen asenne yhdessä yhteiskunnan puuttuvan arvostuksen ja tuen kanssa on omiaan vauhdittamaan lapsen ja vanhempien välisen suhteen ohenemista. Mikä taas vuorostaan johtaa vanhempien vaikeuksiin nähdä ja ymmärtää taaperonsa tarpeita . Avuttomuus ja epäonnistumiset lapsen tarpeiden kohtaamisessa nakertavat vanhempien itsetuntoa vanhempina ja lisäävät usein myös perheen sisäisiä ristiriitoja sekä kiristävät puolisoiden välistä suhdetta.

5. Eväät vanhemmuuteen?

Nuorten äitien uus-avuttomuus lasten hoidossa on vielä suhteellisen uusi ilmiö, mutta on kovaa vauhtia yleistymässä. Tärkeä on tässä kohtaa miettiä minkälaisia eväitä Suomessa vallitseva kasvatuskäytäntö antaa vanhemmuudelle. Kykymme aikuisena kohdata vanhemmuuden haasteet, kykymme hoivata ja kokea lapsen hoiva merkityksellisenä ja tyydyttävänä on peräisin omista kokemuksistamme läheisen rakastavan aikuisen hoivasta ja siitä miten olemme sisäistäneet vanhemman hyvän hoivan arvostetuksi osaksi omaa persoonallisuuttamme.
Eväät kykyyn hoivata ja tukea taapero-ikäistä lasta tulevat omista kokemuksistamme varhaislapsuudessa. Tämän päivän nuoret äidit ovat usein itse kasvaneet päiväkodin isossa lapsi ryhmässä, vaihtuvien aikuisten kannattelemina. Liian usein oman äidin läheisyys ja tuki hoivaan liittyvässä taaperoiän kehityksessä on jäänyt ohueksi. (Kts. ”Isä äiti ja lapsen hoiva...).
Kun vauva- ikä jää taakse tuo taapero-ikä mukanaan hämmennystä ja avuttomuutta. Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluva myrskyinen vaihe on äideille usein yllätys johon sisältyy paljon epävarmuutta ja ihmetystä. Usein äideistä tuntuu etteivät heidän kykynsä äiteinä enää riitä, että lapsi tarvitsee jotain muuta, jotain sellaista mitä päiväkodit pystyvät tarjoamaan. Äidit jopa kokevat että lapsessa tai heissä äideissä on jotain epänormaalia kun taapero-ikäisen tunnepurkauksista tulee arkipäivää. Ratkaisu on yhä useammin päiväkotihoito, oli sitten äiti töissä tai ei.

6. Kun hoitajat pyrkivät ”suojelemaan” vanhempia

Eräs päivähoidon toimintaan liittyvä epäkohta joka myös etäännyttää vanhempia lapsestaan, on hoitajien hyvää tarkoittava vanhempien ”suojeleminen”. Koetaan että päiväkodin usein odottamattomista tilanteista ja niiden vaikutuksista ei vanhemille kerrota koska ”asiallehan ei voi mitään”.Hoitajat jättävät myös usein kertomatta lapsen ikävästä ja äidin kaipuusta koska eivät halua lisätä äidin ”syyllisyydentunteita ja huolta” Ikään kuin lapseen kohdistunut ylimääräinen stressi päivähoidossa ei olisi asia josta vanhempien pitäisi olla tietoisia.Taaperot ovat täysin kyvytömiä itse kertomaan vanhemmille tapahtumista ja niihin liittyvistä usein hyvinkin pelottavista tunteista.Hyvää tarkoittavat hoitajat tekevät karhunpalveluksen vanhemmille.Vaikeista tilanteista vaikenemalla hoitajat eivät anna vanhemmille mahdollisuutta ymmärtää ja auttaa lastaan.

Kertomalla vanhemmille mahdollisimman paljon taaperon päivästä myös vaikeista asioista ja miten ollaan yritetty taaperoa tukea ja auttaa, tuetaan vanhempia parhaalla mahdollisella tavalla.
Hoitajien vaikenemisen takana on kuitenkin usein myös tunne omasta avuttomuudesta, tilanteessa johon mitenkään ei pysty itse vaikuttamaan ja jossa itsellä usein puuttuvat keinot auttaa.

Taapero päivähoidossa

Auta lasta kasvamaan- hanke
Koulutusmateriaali
Tarja Lund
tarja.lund@elisanet.fi

I. Päivähoidon aloitus
II. Miten omahoitaja tukee taaperon kehitystä yhdessä vanhempien kanssa
(syksy 2009 )

I. Päivähodon aloitus

Päivähoidossa aloittaminen on taaperolle, ja myös hänen äidilleen suuri stressi. Mitä paremmin ymmärrämme mitä tämä stressi sisältää sitä paremmin pystymme myös sen kanssa auttamaan. Pitkittynyt ylimääräinen stressi häiritsee lapsen kehitystä monella tavalla. Lapsen mielen rakentuminen tapahtuu kiinteässä vuorovaikutuksessa hoivaavaan vanhempaan. Varhaiset häiriöt tässä vuorovaikutuksessa ovat vakavia riskitekijöitä lapsen mielenterveydelle sekä vaarantavat äidin kehityksen vanhempana.

Taaperon taidot huolehtia itsestään ovat vielä äidillä.

Taaperon aloittaessa päivähoidossa on hän uuden kehitysvaiheen kynnyksellä. Vauvasta on kehittynyt taapero äidin hyvän ja jatkuvan hoidon ansiosta.
Kun taapero pystyy omin voimin äidin jättämään ja palaamaan haluttesaan takaisin, alkaa lapselle valjeta että äidin taaperon hyvinvointiin liittyvät palvelut eivät olekaan taaperon hallussa, ne kuuluvat äidille, eikä äiti aina välttämättä olekaan paikalla. Tämä uusi tietoisuus herättää taaperossa pelkoa ja epävarmuutta siksi lapset tässä iässä usein tarrautuvat uudelleen äitiin, eivät halua että äiti jättää. Usein he ovat öisin rauhattomampia, eivätkä samalla tavalla kuin ennen hyväksy muiden apua, etenkin hoivaan liittyvissä asioissa. Siksi myös päivähoidon aloitus on taaperolle niin tuskallinen. Isänkään apu ei enää välttämättä kelpaa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä että lapsi välittäisi isästä vähemmän tai että olisi jotain ongelmia taaperon ja isän välillä. Tämä kertoo vain äidin ja lapsen välisestä hoivaan liittyvästä kehityksestä. Isän ja taaperon suhteen kehityksessä toisenlaiset asiat ovat keskeisiä. (Katso äiti, isä ja alle 3n:n hoiva. blogi).

Vanhempien on olennaista ymmärtää että äidin ollessa poissa ja kun taapero hoiva- tilanteissa äitiä kaipaa, on tärkeätä että isä puhuu äidistä ja siitä miten asiat äidin kanssa on hoidettu, samalla kun pohditaan sitä koska äiti tulee ja missä hän on. Isä tukee näin äidin ja taaperon välistä suhdetta kun äiti ei ole paikalla. Kuten äiti myös tukee isää puhumalla tästä ja niistä asioista joita isän kanssa ollaan tehty, silloin kun isä ei ole paikalla.

Samalla kun uusi erillisyys äidistä pelottaa taaperoa, herättää se hänessä tarpeen saada hoivaan liittyvä hyvä olo itselleen, omaan hallintaan.Tämän lisäksi avuttomuus ja riippuvuus äidistä hiertää taaperon itsetuntoa.”Itte, itte” kun haluaa kaiken itse tehdä ja raivarit kun ei saa tai epäonnistuu. Äidin kiusaaminen ja juoksuttaminen auttaa taaperoa hetkellisesti saamaan takaisin tunteen että pystyy äitiä hallitsemaan.

Hiki hatussa äidit juoksevat taaperonsa perässä ja pukevat usein väkisin kirkuvaa vihaista lasta. Mitä onkaan tapahtunut sille kiltille ihanalle pienokaiselle joka antoi äidin tehdä kaiken puolestaan ja oli niin tyytyväinen? Ikävä kyllä äidit saattavat tulkita tilanteen väärin ja uskoa että jotain epänormaalia on tapahtunut että he eivät enää pysty olemaan lapselle riittävän hyviä äitejä ja että lapsi käytöksellään ilmaisee tarvitsevansa toisia lapsia ja ehkä päiväkotia. Miten väärässä äidit ovatkaan! Miten tärkeä olisi siksi jo neuvoloissa auttaa vanhempia ymmärtämään mistä on kyse, että äiti on niin hyvin lasta hoitanut että lapsi on nyt uuden hyvin tärkeän ja merkitsevän kehitysvaiheen kynnyksellä, jolloin äidin läsnäolo ja apu on ratkaiseva lapsen normaalille kehitykselle ja hyvinvoinnille. Sekä mitä useinkaan ei tulla ajatelleeksi että myös äidin hyvinvointi ja kehitys vanhempana edellyttää riittävän yhdessä-olon taaperon kanssa.
Samalla on myös tärkeä painottaa että tämä kehitysvaihe on sekä äidin ja lapsen voimia koetteleva uudella tavalla. Tavallisesti tilanne rauhoittuu sen myötä kun omatoimisuus lapsessa lisääntyy, kun taapero äidin kanssa iloitsee uusista kyvyistään ja on valmis oppimaan uusia asioita. Lapsi on tällöin n. 3-vuotias. Nyt alkavat myös toiset lapset kiinnostaa uudella tavalla.

Tavallisesti äidit alkavat lopulta ymmärtämään mitä lapsi kiukuttelullaan pyrkii heille kertomaan: on aika antaa taaperon ruveta harjoittelemaan omista ruumiin tarpeista huolehtimista, tekemään asiat itse. Äidin on aika luopua palapalata lapsen hoivasta ja auttaa lasta tekemään siitä arvostettu osa omaa minäänsä. (Katso äiti...jne). Vie kuitenkin pitkän aikaa ja tarvitaan paljon äidin apua ja kärsivällisyyttä ennen kuin omatoimisuuteen liittyvät taidot ovat lapsen hallussa. Ennen kuin tämä pystyy huolehtimaan itse vessa asioista, säätelemään omaa syömistään sen mukaan miten on nälkä tai jano, pukemaan ja riisumaan omatoimisesti . Sekä rauhoittaa itseään nukkumaan-meno tilanteissa.

Äidillekään ei ole helppoa luopua niin äitiä tyydyttävästä lapsen hoivasta. Eritysen vaikeata se on äidille joka joutuu olemaan pitkät päivät erossa taaperostaan. Päiväkodeissa olemme usein nähneet äitejä jotka yhä hoivaavat lasta samalla tavalla kuin lapsen aloittaessa päiväkodissa, siitä huolimatta että lapsi on jo melkein vuotta vanhempi.

Vanhempien on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää että juuri tämä oman ruumiin tarpeista huolehtiminen samalla rakastavalla tavalla kuin äiti on niistä huolehtinut, on itsetuntomme ydin. Lapsi kyllä oppii nämä taidot ilman äitiä, päivähoidon kasvattajan opastuksella, mutta jos äiti ei ole mukana siirtämässä lapselle yhteistä hoivaan liittyvää hyvää oloa, päivähoidon kasvattajan tuella, silloin näillä taidoilla ei koskaan ole itsetuntoa kohottavaa merkitystä, taaperon into ei ole näissä mukana.Hän tekee ne koska aikuiset sen häneltä vaativat. Jos äiti ei ole mukana hoivan luovuttamisessa lapselle häiriintyy myös äidin kehitys vanhempana. Äiti ei enää ole samalla aaltopituudella lapsen kanssa ja hänen on vaikea ymmärtää kasvavaa lasta myös tulevaisuudessa. (Katso äiti..jne. blogi)

Vanhemmat tapaavat omahoitajan

Äiti ja isä tarvitsevat tietoa taaperon kehitysvaiheesta ja miten pitkä päivittäinen ero taaperolle merkitsee. He tarvitsevat tietoa siitä miten taaperoa tukea ja auttaa yhdessä päiväkodin kasvattajan kanssa.
Vanhemmat ja taapero tarvitsevat päiväkodissa nimetyn hoitajan joka kantaa eritysen vastuun taaperon hyvinvoinnista ja yhteistyöstä vanhempien kanssa. Riittävän hyvän tuen antaminen taapero-ikäiselle lapselle ja tämän vanhemmille onnistuu huonosti isossa ryhmässä usean vaihtuvan aikuisen avulla.

Tavallisesti vanhemmat eivät ole saaneet riittävästi tietoa neuvolasta ennen päivähoidon aloitusta, siksi on ensiarvoisen tärkeää että tuleva omahoitaja ensimmäisessä keskustelussa vanhempien kanssa näitä asioita pohtii. Kannattaa siksi varata alku-keskustelulle riittävästi aikaa, hyvissä ajoin ennen päivähoidon aloitusta. Koska kyse on niin suurista, usein paljon tunteita herättävistä asioista, on tärkeä vanhempien ja tulevan omahoitajan käydä tämä ensimmäinen keskustelu ilman että lapsi on paikalla. Näin voidaan rauhassa paremmin keskittyä pohtimaan yhdessä.

Tämä tietenkin edellyttää että päiväkodilla ja hoitajalla on riittävästi asiaa koskevaa ymmärrystä ja tämän lisäksi työtavat jotka mahdollistavat lapsen tukemisen yhdessä vanhempien kanssa.Tässä suhteessa päiväkodit vaihtelevat suuresti. Päiväkodit jotka ovat työstäneet omahoitaja työtapaa Auta lasta kasvamaan- päivähoidon kehittämishankkeen lähtökohdista, edustavat tätä osaamista eri tasoisesti, riippuen siitä miten hyvin asiat ovat ymmärretty ja miten pystytty sisällyttämään uusi ymmärrys päiväkodin kasvatustyöhön.

Vanhemmat tarvitsevat hoitajan joka ymmärtää miltä lapsesta ja äidistä tuntuu. Tarvitsee hoitajan, joka auttaa vanhempia näkemään että ilman äidin apua ja ilman jatkuvaa yhteistä taaperon kehitysaskelten seuraamista, hoitaja ei pysty lasta riittävän hyvin tukemaan. Ilman jatkuvaa yhteyttä äitiin hoitaja ei pysty työtään tekemään!

Vaikka äiti onkin pitkän päivän poissa taaperon luota, ei se tarkoita että hänen merkityksensä äitinä vähenisi, se merkitsee vain että yhteydenpito lapsen elämään ei ole yhtä helppoa ja että hoitajan tehtävä on säilyttää hyvä tunne äidin ja lapsen välillä ja tukea äidin työtä taaperon kanssa kun äiti ei ole paikalla. Kertoa äidille taaperon päivästä mahdollisimman paljon, ei vain kivoista asioista vaan myös niistä asioista jotka ovat taaperolle olleet hankalia, näin antaen mahdollisuuden äidille auttaa ja ymmärtää.

Usein päiväkodin hoitajat jättävät kertomatta äidille vaikeista asioista koska uskovat näin suojelevansa äitiä, jolla muutenkin on stressiä ja usein syyllisyydentuntoja lapsen jättämisestä päivähoitoon. Silloin hoitajilta jää huomaamatta että he poistavat äidiltä mahdollisuuden auttaa lasta vaikeiden asioiden kanssa, poistavat mahdollisuuden nähdä ja ymmärtää lapsen arkea, poistavat täten myös vanhemman mahdollisuuden ymmärtää lapsen käyttäytymistä kotona, joka vuorostaan nakertaa äidin itsetuntoa vanhempana kun ei lastaan ymmärrä eikä pysty auttamaan.
Hyvää tarkoittavat hoitajat häiritsevät tällöin ymmärtämättömyydessään äidin ja lapsen välistä suhdetta. Taaperon kyky kertoa äidille asioita on olematon siksi omahoitajan merkitys on ratkaiseva.

Äiti ja taapero tutustuvat päiväkotiin yhdessä omahoitajan kanssa.

Kun vanhemmat ovat yhdessä pohtineet päivähoidon tuomaa suurta muutosta äidin ja taaperon elämässä ja vanhemmat ovat ymmärtäneet miten vaativasta asiasta on kyse silloin nähdään myös pitkän tutustumisajan merkitys ja tarve.

Äidille tarjotaan mahdollisuutta tulla päiväkotiin tutustumaan yhdessä taaperon kanssa. Kaksi viikkoinen tutustumisjakso antaa äidille ja taaperolle ja omahoitajalle mahdollisuuden alustavasti tutustua toisiinsa. Antaa mahdollisuuden äidille nähdä mitä taaperon päivä tulee sisältämään, miten päiväkodissa taaperon hoivaan liittyvistä asioista huolehditaan. Antaa äidille mahdollisuuden kertoa omahoitajalle miten kotona tehty jne. Taaperolle on erittäin tärkeää että äiti on mukana ja näkemässä ja hyväksymässä miten hänen tarpeistaan tullaan huolehtimaan. Kun äiti keskustelee ja ollaan yhdessä tulevan omahoitajan kanssa syntyy jo jonkun asteinen yhteys äidin ja hoitajan välillä, taaperon mielessä. Kun äiti ollut mukana päivään liittyvissä rutiineissa yhdessä omahoitajan ja taaperon kanssa, auttaa tämä taaperoa kestämään tilanteet kun äiti aloittaa työt. Etenkin alussa, ennen kuin suhde on riittävän kiinteä omahoitajaan, on taaperon vaikeata ottaa vieraalta vastaan apua. Omahoitaja pystyy lasta auttamaan ja tukemaan vasta kun tämä hänet tuntee ja häneen luottaa. Tutustuminen vie aikaa ja on monella tavalla tuskallista taaperolle, äidille ja myös omahoitajalle.

Omahoitaja ja äiti auttavat yhdessä taaperoa ero-ahdistuksen kanssa

Pitkä päivittäinen ero äidistä on kaikille taaperoille vaikeata. Kaikki lapset pelkäävät uudessa oudossa tilanteessa ilman äitiä. On paljon pelottavaa myös muiden lasten tunnepurkauksissa sekä ärsykkeiden paljoudessa. Niiden ymmärtäminen ja merkityksen hahmottaminen ilman apua, ei taaperon kehittymättömältä mieleltä vielä onnistu. Kaikilla lapsilla on ikävä äitiä ja hätä siitä tuleeko äiti takaisin.Taaperolla ei vielä ole kykyä säilyttää äitiä mielessään paria tuntia pitempää ilman apua. Taaperon stressinsieto kyky on vielä hyvin huono ja ajantajua ei vielä ole.Kaikki lapset ovat myös äidille kiukkuisia että jättävät taaperon päiväkotiin.
Nämä eivät ole helppoja asioita vanhempien tiedostaa. Erityisen tuskallisia ne ovat äidille.
Tilanteen näkeminen yhdessä vanhempien kanssa antaa kuitenkin parhaat edellytykset auttaa, ja vanhemmilla on arvokas tuki asiantuntevassa omahoitajassa joka tietää mistä on apua ja miten yhdessä taaperoa auttaa ja että alun tuska hiljalleen hellittää kun taapero alkaa tuntea olevansa turvassa myös päiväkodissa.

Ikävän ja pelon kanssa auttaminen on äideille helpompaa kuin kiukun. Äidin on vaikeata hyväksyä että lapsi on hänelle vihanen koska joutuu olemaan pitkän päivän päiväkodissa. Kuitenkin juuri tämän tunteen hyväksyminen ja siitä taaperon kanssa puhuminen ja sen ymmärtäminen auttaa taaperoa hallitsemaan tunteitaan yhdessä äidin ja hoitajan kanssa.Lapset tuovat eroon liittyviä tunteita esille omassa tahdissaan ja omalla tavallaan. Äidit usein toivovat ettei ehkä päivähoidon aloitus juuri heidän lapselleen olekkaan vaikeata. Lapsi ei ehkä näytä reagoivan äidin lähtemiseen parin ensimmäisen viikon aikana.Vaikeata se kaikille lapsille kuitenkin on ja tunteet tulevat esille ennemmin tai myöhemmin.
Mikä on tärkeää on vanhempien ja hoitajien ymmärtää että vasta kun lapsi on käytäytymisessään tuonut esille pelon, ikävän ja kiukun ja saanut apua näiden tunteiden kanssa vanhemmilta ja hoitajalta vasta silloin erossaolo äidistä ei enää tunnu liian vaikealta.
Tunteet saattavat tulla esille alussa vain kotona esim. ylimääräisenä kiukuttekuna nukkumaanmenossa tai yksinkertaisesti vain lisääntyneenä ärtyisyytenä. Äidin on ehkä vaikeata yhdistää tällöin kiukku päivähoidon aloitukseen. Tavallisesti juuri siitä kuitenkin on kyse ja lasta auttaa kun äiti esim kertoo taaperolle että ”lapset ovat usein kiukkuisia kun aloittavat päiväkodissa ja kun äiti on niin pitkään töissä. Tule äidin syliin ja mietitään. Arja-tätikin siellä päiväkodissa tietää että lapset ovat joskus vihaisia kun haluaisivat että äiti olisi paikalla, sitten kun tunnet Arjan paremmin sitten alkaa tuntumaan paremmalta. Äiti kertoo huomenna että sinua suututtaa, niin Arja auttaa kun äiti on töissä”.Seuraavan päivänä äiti puhuu omahoitajan kanssa miten kotona nähty taaperon kiukku ja miten siitä yhdessä taaperon kanssa ollaan keskusteltu.
Kiukku on taaperolle pelottava tunne ja äitiin suunnattu kiukku, kun tämä ei ole paikalla, on taaperon vaikea kestää, koska siihen liittyy pelko että äiti hylkää tai että viha äitiä vahigoittaa. Taaperolla ei vielä ole myöskään kykyä säädellä kiukkuaan se kasvaa usein suureksi ja pelottavaksi, ei ole kykyä palauttaa mieleen hyviä lohduttavia tunteit äitiä kohtaan näissä tilanteissa. Siinä taapero tarvitsee apua.
Kun äiti ei halua kiukkua taaperossaan nähdä, purkaa taapero tunnetta käyttäytymisen kautta, näin myös viestittäen äidille avun tarpeensa. Lapsi käyttäytyy agressiivisesti usein sekä kotona että päiväkodissa tai sitten vain jommassa kummassa esim.puree ja tuuppii toisia lapsia. Kokemus on myös osoittanut että vaikka hoitaja tilanteen ymmärtää ja pyrkii lasta auttamaan kiukun kanssa ei se onnistu jos äiti ei tässä ole mukana. Äidin täytyy antaa ”lupa” taaperolle tuntea kiukkua äitiä kohtaan ja näyttää taaperolle että äiti tämänkin tunteen ymmärtää ja hyväksyy ja haluaa taaperoa auttaa, ettei se äitiä vahingoita eikä suututa. Tuskallista tämä kieltämättä äidille on mutta vielä tuskallisempaa on silmien ummistaminen ja lapsen jatkuva pahoinvointi sekä vanhemman ja hoitajan avuttomuus. Esim.
Milla oli 1,5v aloittaessaan päivähoidossa.Millan ja äidin suhde oli hyvin
läheinen eikä äidin ollut vaikeaa ymmärtää eroon liittyviä ikävän ja pelon
tunteita sekä itsessään että Millassa. Äiti osasi hyvin auttaa Millaa näiden tunteiden
kanssa. Milla oppi myös pian omahoitajalle ja äidille kertomaan koska oli ikäva
tai että jokin pelotti tai jännitti. Kiukku oli kuitenkin tunne joka oli äidin vaikea
nähdä ja hyväksyä. Milla puri toisia lapsia, tuuppi ja oli ilkeä kun hoitajan silmä
vältti. Omahoitajan yritykset auttaa Milla päiväkodissa eivät paljoa auttaneet.
Omahoitajalla oli tapana aloittaa päivä oman pienryhmänsä kanssa pohtimalla
yhdessä lasten kanssa tunteita.Hän aloitti aina runolla joka kertoi äidilleen
kiukkuisesta taaperosta. Runo päättyi siihen että äiti otti taaperon syliinsä ja
ymmärsi miksi taapero oli ollut niin äidille vihainen. Joka aamu taaperot kuuntelivat
vakavina, silmät suurina runoa.
Kun äiti sulki lopussa lapsen syliinsä loistivat taaperoiden kasvot kuin
Naantalin aurinko ja kaikki halusivat kertoa miten olleet vihaisia, kaikki paitsi Milla
jonka katse oli poissa-oleva ja ilme vakava. Milla oli yhä kiukkunsa kanssa yksin.


Kun taapero näin autetaan eroon liittyvien tunteiden kanssa mahdollistetaan toimivan yhteyden säilyminen äidin ja taaperon välillä ja samoin normaalin kehityksen eteneminen.

Äidin säilyttäminen taaperon mielessä eron aikana tuo turvallisuuden

Äidin mielessä säilyttäminen, pitkän päivän aikana tuo turvallisuuden myös päiväkotiin. Kaikki apu taaperolle tässä on kullan arvoista. Äidistä puhuminen päivän aikana, etenkin ruokailussa ja nukkuumaan menossa jolloin äidin- ikävä usein tulee pinnalle, silloin auttaa miettiminen yhdessä lapsen kanssa miten äiti varmaan taaperoaan ajattelee juuri nyt kun tietää että on lounas-aika. Mietitään missä äiti on ( taaperoille on myös suuri apu jos ovat käyneet tutustumassa myös äidin työ-paikkaan ). Mietitään mitä ruuan jälkeen tehdään ja sitten miten äiti tulee hakemaan.
Kun äiti tämän ymmärtää on myös suuri apu ollut taaperolle kun yhdessä äidin kanssa ollaan valittu joku tietty pehmeä äidin vaate jossa ehkä äidin tuoksu vielä on ja äiti taaperolle kertoo että kun äitiä tulee ikävä niin tuntuu paremmalta kun vaikka kantaa vaatetta kaulan ympärille kiedottuna. Jotkut taaperot kantavat mukanaan vanhempien, tai äidin kuvaa. Usein taaperolle kuitenkin äidin vaate tuo paremmin läheisyyden tunteen. Valokuvat lasten perheistä seinillä, niistä taaperoiden kanssa keskusteleminen eivät koskaan lakkaa taaperoita kiinnostamasta.
Apua on myös omahoitajan kuvan pitäminen kotona taaperon nähtävillä.Tämä mahdollistaa hoitajasta puhumisen ja näin äidin ja hoitajan välisen suhteen vahvistamisen lapsen mielessä. Etenkin pitkien lomien aikana on tärkeä että vanhemmat auttavat taaperoa pitämään hoitajan ja näin myös päivöäkodin mielessään, silloin palaaminen päiväkotiin loman jälkeen ei tunnu niin vaikealta.
Apua on myös ollut kuvista jotka kertovat päivän rutiinit. Päiväkodeissa, yhdessä omahoitajan kanssa päivittäin toistuva päivän rutiinien hahmottaminen taaperon kanssa auttaa tuomaan turvaa. Kun taapero tietää mitä seuraavaksi on tulossa ja koska äiti sitten tulee hakemaan jäsentää päivää ja auttaa taaperoa sietämään äidin jälleen tapaamisen odotusta.
Vielä suurempi apu taaperolle ja myös vanhemmille on kun kotiin myös annetaan mukaan samat kortit, joiden avulla äiti päivittäin käy taaperon kanssa läpi päivän tapahtumat ja samalla auttaa taaperoa hiljalleen hahmottamaan mitä päivähoito päivä sisältää. Joissakin päiväkodeissa vanhemmat ovat kuvannueet lapsen näissä tilanteissa: kuva 1. Äiti tulee päiväkotiin taaperon kanssa ja omahoitaja tervehtii. Kuva 2. Aamupala. Kuva 3. Aamupiiri omahoitajan kanssa. Kuva 4. Ulkoilu. Kuva 5. Lounas. Kuva 6. Päiväunet. Kuva 7. Ulkoilu. Kuva 8. Äiti tulee hakemaan. Kaikissa kuvissa on myös omahoitaja mukana. Kuvat laminoidaan ja niistä tehdään kaksi sarjaa, toinen kotia varten ja toinen päiväkotia varten jota lapsi voi päivän aikana katsella omahoitajan kanssa.
Kotona äidin ja isän kanssa kuvien läpikäyminen tuo usein lapsen mieleen tunteita joista äidin kanssa tärkeä keskustella ja ehkä omahoitaja on jo antanut äidille eväitä keskusteluun kertomalla esim että ”ruoka ei tänään oikein maistunut, oli vielä niin ikävä”, tai sitten miten kivaa oli ollut ulkona liukumäessä jne.
Tavallisesti päiväkotiin sopeutuminen, turvattoman olotilan rauhoittuminen vie noin kaksi kuukautta. On kuitenkin paljon asioita jotka häiritsevät tätä prosessia jotka, pitkittävät eroahdistusta ja turvattomuutta ja näihin sisältyvää stressiä.



Tekijät jotka usein häiritsevät päiväkotiin sopeutumista

Siitä huolimatta että päiväkodissa ymmärretään aloituksen vaikeudet ja ollaan kehitetty työtapoja jotka pyrkivät vähentämään tähän sisältyvää stressiä, toteutuu aloitus harvoin mutkattomasti.
Alle kolmevuotiaiden päiväkotihoidossa ei riittävästi olla huomioitu taaperoikäisen avuttomuutta ja haavottuvaisuutta. Lapsia hoidetaan perinteisesti isoissa ryhmissä, pitkiä päiviä, usein vaihtuvien aikuisten varassa. Niissäkin päiväkodeissa jossa ollaan pyritty jakamaan lapset pienempiin, oman aikuisen kannattelemiin ryhmiin on paljon tekijöitä jotka rajoittavat hoitajan mahdollisuuksia tarjota lapselle riittävän hyvää tukea tuskallisen aloituksen aikana.
Hoitajalla on usein vaihtuvat työ-vuorot.Tavallisesti hän on paikalla vain osan lapsen hoito-päivää. Hoitajan vie pois lasten luota myös toisten ryhmien paikkaamiset, koulutukset, lomat ja sairauteen liittyvät poissaolot. Jatkuvuus suhteessa lapseen tässä niin tärkeässä alkuvaiheessa katkeaa jatkuvasti, aiheuttaen turvattomuuden pitkittymistä ja ylimääräistä stressiä.
Henkilöstön niukkuus estää useasti hoitajaa antamasta riittävää tukea aloittelevalle lapselle koska oman pien-ryhmän (4-5 lasta) ”vanhat lapset” eivät silloin saa tarvitsemaansa tukea. Omahoitajan on tällöin yksin selvittävä tuesta uudelle lapselle,auttaa mustasukkaisia ”vanhoja lapsia” uuden tilanteen stressin kanssa, hoitaa jokaisen pienen, hoivaan liittyvät asiat ja paljon muuta. Paljon aikaa vievät myös niin tärkeät jatkuvat keskustelut aloittelevien lasten äitejen kanssa. Näihin harvoin edes aikaa löytyy työ-päivän aikana, eikä ylitöitä saa tehdä jne

Riittämätön jatkuvuus yhteistyössä äidin kanssa pitkittää alun vaikeuksia. Näin käy usein kun työ imaisee äidin, eikä päivähoito ole pystynyt auttamaan äitiä ja isää näkemään äidin avun tarpeellisuuden eroahdistuksen kanssa. Tällöin lapsi jää omilleen vaikeiden tunteidensa kanssa eikä omahoitaja saa riittävästi äidin apua pystyäkseen lasta päiväkodissa ymmärtämään ja auttamaan. Äidin ja hoitajan välinen suhde ei myöskään kehity eikä yhteinen tuki lapselle vaikeassa tilanteessa toteudu.

Vanhempien ei aina ole myöskään helppoa heti ymmärtää miten hankala päivähoidon aloitus taaperolle on .Etenkin jos äiti on käynyt läpi toisenlaisen aloituksen jo kerran tai useammin, vanhempien lasten kanssa. Jos näissä aloituksissa ei eroahdistukseen olla kiinnitetty huomiota, saattaa äidistä alussa tuntua täysin turhalta puhua tunteista, haluaa että vain nopeasti ohitetaan alun vaikeudet: ”kyllä se siitä niin kuin muidenkin kohdalla”. Tavallisesti kuitenkin myöhemmin vaikeuksien ilmaantuessa äidin on helpompi nähdä mistä ne ovat peräisin, eikä ole liian myöhäistä äidin tulla uudelleen tutustumaan päiväkotiin yhdessä taaperon kanssa. Tästä on tavallisesti suuri apu taaperolle ja äidille.

Kokemus on osoittanut että hyvää alkua, lapsen auttaminen eroon liittyvien tunteiden kanssa, ei ole helppoa toteuttaa ja jää usein puutteelliseksi. Puutteellinen apu eroon liittyvien tunteiden kanssa häiritsee usein lapsen ja vanhempien suhdetta sekä myös lapsen kehitystä.

Eron työstäminen päivähoidossa ( 3-5v )

Päivähoidossa aloittaminen on lapsen elämässä vaativa askel. Kokemus voi edistää lapsen kehitystä mutta voi sitä myös häiritä.
Pitkäaikainen lasten seuraaminen ja observointi päiväkodeissa on opettanut ymmärtämään mitkä ne asiat ovat joiden kanssa lapsi kamppailee tässä alkuvaiheessa, ja miten aikuiset voivat heitä auttaa.

Tommi aloittaa päiväkodissa

Perhe: Äiti Isä ja Tommi 3v. Isä kokopäivättöissä, usein poissa myös iltaisin. Äiti hoitanut
Tommia itse.Tämä ollut perheelle taloudellisesti mahdollista ja äiti on tahtonut
jäädä kotiin hoitamaan Tommia. Tommi on ollut nyt vuoden puistotädin hoidossa
aamupäivisin.

Äiti: On jo jonkin aikaa pohtinut töihinpaluuta. Kaivannut työtoverereita ja työtä. Tommikin
tuntuu jo pärjäävänsä niin hyvin.
- hoitaa vessa hommat itse, myös syömisen
- osaa kertoa tarpeistaan
- pukee ja riisuu jo melkein itse
- kiukuttelu vähentynyt, tuntuu isommalta pojalta
- leikkii paljon, ehkä päiväkoti toisi lisää kavereita ja virikkeitä.

Vähän tuntuu kummalliselta kuitenkin ajatus olla erossa Tommista niin pitkän päivän. Tuntuu aika suurelta muutokselta. Äiti on jo vähän jutellut Tommin kanssa.

Tommi: Äiti on kertonut että on menossa töihin, tarkoittaa että äiti on poissa koko päivän.
Tommi ei enää mene Eevan luo puistoon ja sitten äidin kanssa kotiin syömään.
Tommi menee päiväkotiin. Äiti on kertonut että päiväkodissa on paljon lapsia
ja kivoja tätejä. Äiti ei tiedä missä päiväkoti on eikä äiti tunne tätejä. Tommin
täytyy olla iltaan saakka tätien kanssa ja äiti on koko ajan poissa.
Tommista ei tunnu kivalta. Äitikin tuntuu erillaiselta.Tommi ei halua ajatella koko
asiaa. Ehkä se ei edes ole totta.

Isä: Isän arkipäivää eivät uudet suunnitelmat yhtä järisyttävästi muuta. Isää kuitenkin
vähän jännittää. Kaikki mennyt tähän saakka niin hyvin. Pidetäänkö päiväkodissa
Tommista yhtä hyvää huolta? Isä ymmärtää myös että äiti kaipaa takaisin töihin
ja onhan äidin palkka tervetullut kun asuntolainaakin on vielä niin paljon.

Tilanne on uusi ja monella tavalla pelottava sekä äidille että Tommille, on
paljon sulatettavaa ja pohdittavaa jossa isän apua tullaan tarvitsemaan.

I Vanhemmille ilmotetaan päiväkotipaikasta

Tästä eteenpäin äiti ja Tommi tarvitsevat paljon tukea.

Miten päiväkoti voi auttaa ja tukea.

Kun päiväkodissa saadaan tieto uuden lapsen tulosta, valitaan omahoitaja. Omahoitaja
ottaa yhteyden Tommin vanhempiin ja sopii tapaamisesta, ilman Tommia. Omahoitaja
pyytää vanhempia varaamaan riittävästi aikaa keskusteluun n. tunnin. Jos molemmat vanhemmat eivät pääse tulemaan kerrotaan vanhemmille että on tärkeätä että se vanhempi joka on pääasiallisesti Tommia hoitanut tähän asti, tulee keskusteluun.Tavallisesti se vanhempi on äiti nk. esim.ssä.

Anna tietää miten vaikea uusi tilanne on äidille.

Anna kertoo että päiväkodissa aloittaminen, työhön palaaminen on kaikille äideille vaikeata. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen vie aikaa. Anna kysyy miltä äidistä tuntuu tämän suuren muutoksen edessä, miten äiti näkee päiväkodissa aloittamisen jne.

Kokemus on osoittanut että jos äiti ei ole itkenyt ikäväänsä ei hän pysty lastaan auttamaan tämän eroon liittyvien tunteiden kanssa.

Äitiä ahdistaa epätietoisuus siitä miten päiväkodissaolo tulee vaikuttamaan hänen ja Tommin väliseen suhteeseen.Tarvitseeko Tommi häntä nyt vähemmän? Päiväkodissa on kasvatukseen erikoistuneet ammattilaiset, osaavat varmaan paremmin jne.

Siksi Anna pyrkii jo heti ensi tapaamisella selkeyttämään ja hahmottamaan mikä päiväkodin tehtävä ja rooli tulee olemaan suhteessa äitiin ja Tommiin:

Vaikka äiti onkin koko päivän Tommin luolta poissa ei se merkitse että äidin merkitys Tommin hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta vähenisi.

Töissäoleminen tulee vaikeuttamaan äidin mahdollisuuksia seurata mitä Tommin elämässä tapahtuu. Tommin kehityksessä tapahtuu niin paljon lyhyessä ajassa siksi kiinteä yhteistyö Annan kanssa on välttämätön. Päiväkodin, ja erityisesti Annan tärkein tehtävä on pitää vanhemmat ajantasalla. Anna tarvitsee yhteyttä äitiin että pystyisi mahdollisimman hyvin ymmärtämään Tommia kun äiti ei ole paikalla ja äti tarvitsee Annaa että pystyisi näkemään miten Tommi on pärjännyt ilman häntä, sekä kertomaan kaikesta siitä joka on äidille niin tärkeä tietää.

Äidille on myös tärkeä kertoa että päiväkodissa aloittaminen on iso ja vaikea askel kaikille lapsille.
Eroaminen äidistä ei ole helppoa, vasta kun Tommi on luonut jonkun asteisen suhteen Annaan alkaa tilanne helpottaa.
Tommilla paljon vaikeita tunteita, joiden kanssa äidin ja Annan apua tullaan tarvitsemaan

Tärkeätä että äiti varaa aikaa tutustumiseen yhdessä Tommin kanssa. Että äiti näkee kunnolla mitä Tommin päivään sisältyy. Annalla , Tommilla ja äidillä näin mahdollisuus tutustua toisiinsa. Tehdään suunnitelma.

Äiti ja isä menevät kotiin

Äidistä tuntuu vähän paremmalta.Oli kyllä aikalailla jännittänyt tapaamista Annan kanssa. Anna tuntui aika kivalta. Äidistä tuntuu hyvältä ajatus yhdessä Tommin kanssa tutustua päiväkotiin ja Annaan.Isästäkin tapaaminen tuntui hyvältä. Ei hän koskaan ollut ajatellut miten suuri asia päivähoidon aloitus on Tommille ja myös äidille ja mitentärkeätä että äidillä mahdollisuus tulla auttamaan aloituksen kanssa. Isäkin meinaa tulla katsomaan minkälainen paikka se oikein on.

Näin annetaan äidille tärkeä rooli jo heti alussa. Ei katkaista hänen mahdollisuuksiaan auttaa Tommia tämän uuden vaikean tilanteen kanssa. Annetaan mahdollisuus aktiivisesti työskennellä aikuisen kanssa joka ymmärtää..

Äiti kertoo Tommille Annasta, päiväkodista, mansikoista, joka tulee olemaan Tommin oma pienryhmä. Johon kuuluu 5 lasta, 2 poikaa ja 3 tyttöä. Äiti osaa jo heidän nimetkin.
Tommi menee yhdessä äidin ja isän kanssa lauantaina katsomassa päiväkotia ja sen pihaa.
Äidistä tuntuu helpommalta puhua Tommin kanssa tämän pelosta

II. Tutustuminen

Kun Tommi ja äiti tulevat ensimmäistä kertaa yhdessä päiväkotiin, ovat he molemmat varsin hyvin valmistautuneet tätä ensimmäistä yhteistä vierailua varten.
Äiti ja Tommi tutustuvat yhdessä päiväkotiin ja Annaan. Ensin lyhyitä aikoja sitten pitempiä.

Päiväkodissa on paljon lapsia. Äiti puhuu paljon Annan kanssa. Tommia ujostuttaa mutta äiti näyttää pitävän Annasta. Äiti kertoo Tommille aina etukäteen mitä seuraavana päivänä päiväkodissa tehdään, miten kauan ollaan jne.

Tommille kerrotaan että alussa useimmat lapset tuntevat itsensä ujoiksi ja että kaikki tuntuu vähän kummalliselta siksi äidit ovat alussa mukana.
Tommille kerrotaan myös että ei odotetakaan että Tommi alussa pitäisi kaikesta päiväkodissa. Myöhemmin kun ollaan tutustuttu päiväkoti tulee tuntumaan kivammalta.
Tommille kerrotaan että päiväkodissa pidetään hänestä hyvää huolta ja häntä autetaan oppimaan uusia asioita.

Jokainen lapsi käsittelee tätä tilannetta omalla tavallaan. Eroon liittyvät tunteet tulevat vasta hiljalleen esille, niistä puhuminen on tärkeätä sekä kotona että päiväkodissa.


III. Äiti menee töihin - Tommi jää päiväkotiin

Kun on aika kokeilla yksinjäämistä alkaa Tommia itkettää. Hän tarttuu äidin takkiin, haluaa lähteä äidin kanssa. Äiti vakuuttaa Tommille että itke vaan jos tuntuu pahalta, Anna kyllä lohduttaa. Ollaan myös sovittu Annan kanssa että äiti soittaa ruuan jälkeen, että saa kuulla miten on mennyt.

Tavallista on myös että lapsi ei ole huomaavinaankaan äidin lähtöä. Usein kaipaaminen kuitenkin ilmenee lapsessa eri tavoin päivän aikana.

Jokainen lapsi on erillainen ja tuo esille eroon liittyviä tunteita omalla tavallaan. Kaikki lapset tuntevat itsensä kuitenkin alussa yksinäisiksi, he ovat päiväkodissa alussa tyhjiössä. Ei ole aikuista josta välittävät ja joka tuntisi heidät tarpeeksi hyvin pitääkseen heistä.

On niin paljon sellaista jota pieni lapsi ei vielä osaa, joka liittyy itsestä huolehtimiseen sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla. Tämän vuoksi hän tuntee itsensä avuttomaksi ja turvattomaksi ilman äitiä ennenkuin hän voi luottaa siihen että hänestä huolehditaan myös päiväkodissa.Tämä tapahtuu vasta kun suhde on luotu aikuisiin.

Tommin ahdistus saattaa ilmetä eri tavoin hänen käyttäytymisessään:
- saattaa pelätä toisia lapsia
- pelkää aikuisia
- isottelee, olen vahvin, pystyn antamaan kaikille turpiin jne. ( takana pelko)
- tekee aina samaa- rajoittaa itseään
- tarrautuu äitiin tai hoitajaan
- on ahdistunut, kömpelö, ei kuuntele mitä hänelle sanotaan

Saatamme usein ymmärtää miltä lapsesta tuntuu mutta paljoakaan ei ole tehtävissä välittömästi.
Tässä vaiheessa ei ole hoitajan “syy”jos lapsi käyttäytyy “huonosti”, ei ole myöskään hänen ansiotaan että lapsi käyttäytyy hyvin.

Suhteen luominen Tommiin, turvattoman tyhjiön täyttäminen vie aikaa.

Vasta kun Tommi on saanut jonkun asteisen suhteen päiväkotiin ja Annaan pystyy hän eroamaan äidistä ja alkaa käsitellä eroa.Hiljalleen alkavat tunteet tulla esille.

Äiti ja Anna auttavat Tommia:
- Anna kyselee kodista, miten asioita tehdään, vertaillaan pkiin
- Anna puhuu vanhemmista heidän työpaikastaan
- Tommi saavat tuoda leluja tai esineitä kotoa
- äiti kertoo missä on päivän aikana, odottaa kuulla lapsen päivästä
- äiti ja Anna vaihtavat kuulumisia
- äidin huivi, kuva, avaimet lapsella mukana pkssa Eivät korvaa sanoja mutta ovat niitä
vahvistamassa.
- äiti soittaa päivän aikana
- äiti tuo ja hakee


IV. Äidistä tuntuu pahalta kun Tommi on hänelle vihainen

Kun äiti on nähnyt ja hyväksynyt tutustumisvaiheen tärkeyden ja auttanut Tommia eroon liittyvän surun ja pelon kanssa ollaan jo päästy pitkälle. Äidin on vaikeampaa kohdata vihan tunne, erityisesti kun se kohdistuu häneen äitiin.

Äidit tulkitsevst usein ylenmääräisen takertumisen rakkauden osoitukseksi kun taustalla on usein kiukku äitiä kohtaan.Lapsi pelkää päästää äitiä näkyvistä, pelkää ettei tämä palaa, että lapsen viha voisi häntä vahingoittaa. Tätä äidin ei ole helppo ymmärtää.

Tommi kääntää tilanteen: nyt äiti saa tuntea miltä tuntuu tulla hylätyksi

Joskus kun äiti tulee Tommia hakemaan ei Tommi ole huomaavinaankaan äitiä,tai kiukuttelee ylenmäärin pukemisen kanssa tai haluaa mielummin jäädä Annan kanssa päiväkotiin.Äiti on pettynyt ja surullinen ja itsekkin kiukkunen tilanteesta.Hän oli niin odottanut Tommin jälleennäkemistä!
Miten hyvältä äidistä tuntuukaan kun Anna toteaa: ” Nyt Tommi kyllä näyttäämiten ikävä hänellä on äitiä ollut! Nyt äiti saa tuntea miltä tuntuu tulla hylätyksi!”
Äiti ottaa Tommin syliin ja kertoo että hänelläkin on ollut Tommia tosi paljon ikävä ja että ymmärtää jos Tommia suuttuttaa kun äiti ollut poissa niin pitkään.Tommi hymyilee ja halii äitiä. Näin siinä tavallisesti käy.

V. Äitiä on tärkeätä valmistella myös mahdollisen lojaliteettiristiriidan varalta.

Kun Tommi kiintyy Annaan saattaa hän pelätä ettei äiti tästä pidä ja saattaa tämän takia hänet hylätä.
Äidille on tärkeätä kertoa että lapsi joka on kokenut hyvän ja merkitsevän suhteen pystyy luomaan uusia hyviä suhteita. Suhde Annaan on uudenlainen suhde, se ei korvaa äidin ja Tommin välistä suhdetta.


VI. Tommi vaikuttaa sopeutuneen päiväkotiin mutta oireilee kotona esim.

- kiukuttelee ylenmäärin
- valvoo
- näkee painajaisia
- kastelee
Lievempiä oireita: ei muista ryhmän lasten nimiä, päivän rutiineja. Pidättää ulostustaan.

Tärkeätä Annan kertoa äidille ja äidin Annalle.
Kertoo siitä että Tommi vielä kokee päiväkodissa olemisen melko hankalaksi.
Tommia autetaan puhumalla tunteista, autetaan Tommia näkemään mitkä tunteet häntä vaivaavat.

Sopeutuminen päiväkotiin vie keskimäärin 2kk


Opetusmateriaali ei monistettavaksi. Myös saatavilla ruotsinkielisenä
” Hur bearbeta separationen vid dagis-starten hos 3-5 åringar”
email: tarja.lund@elisanet.fi

Isä, äiti ja lapsen hoiva varhaisessa vuorovaikutuksessa

Lastenklinikan luento lokakuu 2008


Olen 12v:n ajan työskennellyt läheisessä yhteistyössä päivähoidon ammattilaisten kanssa Auta lasta kasvamaan- päivähoidon kehittämishankkeessa.
Hankkeessa pyritään yhdistämään päivähoidon kasvattajien pedagoginen asiantuntemus ja konsultin lapsen emotionaalista kehitystä koskeva osaaminen pitkäjänteisessä jatkuvassa yhteistyössä.

Tavoitteena on entistä paremmin ymmärtää mikä merkitys pitkällä päivittäisellä vanhempien ja lasten välisellä erolla on. Miten se vaikuttaa eri-ikäisten lasten hyvinvointiin ja vanhempien mahdollisuuteen säilyttää elävä, toimiva suhde lapsen arkeen ja kehitykseen.

Lisääntynyt ymmärrys on auttanut hoitajia kehittämään hoitokäytäntöjä jotka entistä paremmin vastaavat lasten ja vanhempien tarpeisiin sekä tuonut hoitajat lähemmäksi lapsia ja heidän vanhempiaan, täten pystyneet paremmin auttamaan vanhempia säilyttämään toimiva suhde lapseen.

Tämä työmalli peräisin USA:ta, Hanna Perkins nimisestä terapeuttisesta lastentarhasta joka on osa koulutuskokonaisuutta jossa mm. koulutetaan lapsiterapeutteja sekä tarjotaan runsaasti koulutusta pienten lasten parissa työskenteleville ammattilaisille. Kehittäjinä toimivat 60-luvulta lähtien Erna ja Robert Furman, molemmat olivat kansainvälisesti tunnettuja lapsiterapeutteja. Yhteistyö päivähoidon kanssa alkoi 1950-luvulla ja jatkuu yhä. Tästä yhteistyöstä on runsaasti varsin merkittävää ja arvokasta julkaistua materiaalia jota on hyödynnetty Auta lasta kasvamaan- hankkeessa. Minulla oli myös tilaisuus kahden vuoden ajan seurata Hanna Perkinsin toimintaa ja osallistua seminaareihin perheeni asuessa Clevelandissa.

Päivähoidon suljettu maailma

Päiväkodin maailma on ulkopuolisille suljettu. Jopa päiväkotilasten vanhemmilla on yleisesti ottaen varsin hämärä kuva päiväkodin arjesta. Mielikuvat ovat usein puutteellisia ja stereotyyppisiä.

Päiväkoti on kuin perhe jolle tärkeä näyttää ulospäin kaunis julkisivu. Päiväkoti ei kuitenkaan ole perhe eikä ole koti vaikkakin nimi lastentarha muutettiinkin päiväkodiksi, ehkä luomaan illuusiota jostakin muusta kuin laitoksessa tapahtuvasta lasten ryhmähoidosta, ehkä lieventämään vanhempien, sekä yhteiskunnan, syyllisyydentunteita.

Päiväkotihoidon merkitys kun pohdimme lasten, vanhempien ja perheiden hyvinvointia on yhteiskunnassamme merkittävä. Tämän merkityksen ymmärtäminen on mahdollista vain jos päivähoidon toiminta ja ongelmat nostetaan yleiseen tietoisuuteen. Vasta silloin on mahdollista myös vaikuttaa vallitseviin epäkohtiin ja huolestuttaviin ilmiöihin. Tällä olisi olennainen ennaltaehkäisevä merkitys.

Yhteiskunnan muutokset ja perheisiin kohdistuvat paineet näkyvät päivähoidon arjessa. Perheiden lisääntyvä pahoinvointi ja vanhempien lisääntyvä avuttomuus suhteessa omiin lapsiinsa on kasvava huolenaihe päiväkodeissa.
Koetaan että vastuu lapsista on enenevästi siirtymässä päivähoidon kasvattajille, joka kertoo vanhempien ja lapsen välisen suhteen ongelmista kuten myös puuttuvasta merkitsevästä yhteistyöstä päiväkodin kanssa.

Vanhempien näennäinen välinpitämättömyys omien lastensa tarpeiden suhteen ahdistaa hoitajia.
Lapset oireilevat enemmän. Lisääntynyt ongelmakäyttäytyminen hämmentää ja ahdistaa päiväkotien ammattilaisia.

Näyttää siltä että on paljon tekijöitä jotka häiritsevät vanhemmuden kehitystä ja varsin vähän sellaista joka tukisi tervettä vanhemmuutta.

Tärkeinpänä tavoitteena, työssämme, näemme lapsen ja vanhempien välisen suhteen säilymisen ja kehittymisen pitkästä päivittäisestä erosta huolimatta. Teemme paljon työtä tämän eteen. Koemme että olemmekin tässä onnistuneet.Uusien työtapojen kehittäminen on kuitenkin hyvin vaikeata, joskus jopa mahdotonta koska päivähoitoa ohjaavat päätökset ja päiväkodeissa vallitsevat työ-olosuhteet eivät ensisijaisesti tue lapsen hyvinvointia tukevaa päivähoidon kehittämistä.

Vanhemmat ja lapset tarvitsevat toisiaan

Kun hoitaja ymmärtää että vanhemmat tarvitsevat lasta yhtälailla kun lapsi tarvitsee vanhempia kehittyäkseen vanhempina, on hänen helpompi määritellä oma roolinsa vanhempien ja lapsen suhteen tukijana ja kannattelijana.

Olen pyrkinyt hoitajille konkretisoimaan, miten perhe toimii emotionaalisena kasvuympäristönä. Miten vanhemmat tukevat isänä ja äitinä lastaan, miten vuorovaikutus tukee lapsen kehitystä eri ikävaiheissa ja miten vanhemmat tukevat toisiaan. Kun ymmärrämme lapsen ja vanhempien tarpeet suhteessa toisiinsa normaalissa kehityksessä, on meidän helpompaa ymmärtää mitkä asiat ovat häirinneet, ehkä jopa katkaisseet kehityksen normaalin etenemisen ja myös miten parhaiten tukea äitiä ja isää päiväkodin kasvattajana.

Tänään tulen esittelemään teille miten olen pallukka-perheen avulla pyrkinyt havainnollistamaan joitakin keskeisiä asioita lapsen ja vanhempien vuorovaikutksessa ja kehityksessä ensimmäisen kolmen ikävuoden aikana, fokusoiden tässä erityisesti hoivaan, sen merkitykseen ja kehitykseen varhaisessa äiti-lapsi suhteessa.

Tämänkaltainen selkeyttäminen tuntuu tärkeältä koska äitiys ja isyys ovat hämärtyneet ihmisten mielessä, puhutaan vanhemmuudesta jossa äiti ja isä jotenkin pystyisivät vaihtamaan rooleja keskenään. Ei ymmärretä isä- suhteen ja äiti- suhteen erilaisuutta ja niiden toisiaan täydentäviä ja eri tavoin lapsen kehitystystä tukevaa merkitystä eri kehitysvaiheissa.

Pallukkaperhe:

Katso kuva 1.Odotus -alku

Odotettu lapsi on yhteinen luomus jossa yhdistyy molempien vanhempien idealisoidut mielikuvat toisistaan. Ollaan yhdessä luotu jotain täydellistä. Tämän taustalla tietenkin myös vanhempien omat hyvin varhaiset kokemukset yhteydestä omiin idealisoituihin vanhempiin. Tämänkaltainen kokemus antaa voimakkaan positiivisen latauksen kehittyvälle vauvalle ja antaa myös voimaa tuleville vanhemmuuteen liittyville koetuksille.

Parisuhde on tässä vaiheessa tavallisesti kiinteä ja toimiva.

Äiti kokee sisällään kehittyvän sikiön osaksi itseään sekä mielen- että ruumiin tasolla. Lapsi ei ole osa isän ruumista siksi isän kokemus lapsesta on jo alusta pitäen erilainen. Isä kokee lapsen kuitenkin myös mielen tasolla tärkeäksi osaksi itseään.

Katso kuva 2. Odotus - loppuvaihe

Odottavan äidin ajatukset ja mielenkiinto siirtyy enenevässä määrin kohdussa kasvavaan vauvaan ja edessä olevaan synnytykseen.
Parisuhteen laatu muuttuu. Äidin isään suunnattu mielenkiinto on toisenlainen.
Parisuhteen tasapaino järkkyy. Äidin ulkoinen muodonmuutos ja väsymys saattaa tuntua molemmista vanhemmista hankalalta.

Äiti tarvitsee nyt isän hoivaa. Isän kyky tarjota tätä hoivaa äidille riippuu kuitenkin siitä miten isä on sisäistänyt oman äitinsä hoivan, miten hoiva on tärkeä osa isän omaa minää. Tässä suhteessa isät hyvinkin erilaisia. Jos hoiva on selkeästi kuulunut parisuhteessa vaimolle , jos tällä on ollut parisuhteen toimivuuden kannalta keskeinen merkitys, saattaa isä kokea uuden tilanteen hyvinkin ahdistavana. Horjuttaa isän narsistista tasapainoa ( kuka hänestä nyt huolehtii!).

Katso kuva 3. Syntymä - 3kk

Äidin narsistinen tasapaino järkkyy. Vauva joka ollut osa äidin ruumista, jota äidin ruumis auttanut kasvamaan ja kehittymään, josta huolehtinut niin hyvin, jättääkin nyt tämän turvallisen yhteyden.
Äidin kaikki voimavarat suuntautuvat nyt ulkoisen vauvan tarpeiden tyydyttämiseen, palauttamaan menetetyn lapsen hoivan itselleen ja tämän kautta palauttamaan oman narsistisen tasapainon. Äidin ruumiillinen yhteys lapseen auttaa äitiä tulkitsemaan herkästi lapsen tarpeet, samalla kun äidin ja vastasyntyneen vauvan suhteessa herää uusi orastava ulottuvuus, erillisyys. Äiti kokee vauvan sekä osaksi omaa itseään sekä erilliseksi olennoksi omine tarpeineen. Erillisyyden kokemisen merkitys ja määrä kasvaa ja vaihtelee lapsen kehityksen myötä ja auttaa äitiä ymmärtämään ja tuntemaan lapsensa kanssa. Lapsen kokemus erillisyydestä suhteessa äitiin ja ulkomaailmaan kehittyy asteittain äidin hyvän hoivan mahdollistamana.

Äiti tarvitsee paljon isän tukea selvitäkseen tästä sekä psyykkisiä että fyysisiä voimia vaativasta tehtävästä. ”Ennen vanhaan” tuoreen äidin ympärillä oli naisista koostuva tukiryhmä kun taas tänä päivänä tämä tehtävä jää usein yksinomaan isälle. Jos ja kun isällä ei ole sisäisiä edellytyksiä tähän, kuten yllä pohdin, niin tilanne muodostuu erittäin hankalaksi sekä isälle että äidille ja häiritsee koko perheen hyvinvointia. Tällöin tarvitaan apujoukkoja!

Parisuhde joutuu koville. Äidillä ei riitä energiaa isästä huolehtimiseen. Isän narsistinen tasapaino järkkyy. Isä hakee apua ja tukea usein muualta itsetunnon palauttamiseksi ja äiti jää vaille tarvitsevaansa apua. Tutkimukset kertovat myös että uskottomuus parisuhteessa on tavallisinta juuri tässä vaiheessa.
Taustalla vaikuttavat myös isän varhaiset kokemukset eroista ( kun jää ilman äidin hoivaa eikä vielä pärjää omillaan kuten sisarruksen syntymä sekä päivähoidon aloitus taaperovaiheessa jne.)
Mitä enemmän isällä on kykyä hoivata, mitä enemmän kyky hoivata on osa isän identiteettiä, miten hän on sisäistänyt omien vanhempien avulla tämän funktion taaperovaiheessa, sitä paremmin hän pärjää ja pystyy antamaan äidille ja vauvalle tarvittavan tuen.

Tässä vaiheessa vauvan orastava suhde isään on osa äidin kokemusta isästä. Mitä kokonaisvaltaisemmin äiti pystyy omistautumaan lapsen tarpeiden tulkitsemiselle ja niihin vastaamiselle lasta tyydyttävällä tavalla sitä nopeammin tilanne rauhoittuu ja äidin narsistinen tasapaino palautuu.
Kun useampi hoitaa vastasyntynyttä hidastaa tämä usein tätä prosessia pikemmin kuin auttaa. Isän apua tarvitaan ja isä osaakin tavallisesti parhaiten vastata vauvan tarpeisiin äidin neuvomalla tavalla. Yhdessä-olo vastasyntyneen kanssa ja hoitoon liittyvät pohdinnat äidin kanssa ovat sekä isälle että äidille tärkeitä.

Katso kuva 4. 3kk - 6kk

Lapsen ollessa n. 3kk äiti on tavallisesti oppinut tulkitsemaan lapsen tarpeita ja vastaamaan niihin lasta tyydyttävällä tavalla, täten palauttaen itselleen lapsen hoivan joka nyt on lapsen ja äidin yhteinen hyvänolon lähde. Tämä yhteinen mielihyvän tunne muodostuu asteittain ensimäiseksi tunteeksi lapsen mielen tasolla.

Tämä on vaihe jolloin elämä tavallisesti hymyilee uudelle perheelle. Äiti kokee olevansa maailman paras äiti jolla maailman paras vauva. Vauva on tyytyväinen ja ympäristö alkaa kiinnostaa. Erityisesti isän ja vauvan suhde kehittyy vauhdilla. Vaikka isän apua lapsen hoivassa runsaasti tarvitaankin ei tämä ole tärkein isän ja vauvan välisen suhteen sisällössä tai merkityksessä. Tärkeätä on että äidin hoiva toteutuu myös isän hoivassa, tällöin isä pystyy tukemaan sekä äitiä että vauvaa ja hoivaan liittyvää kehitystä. Tämän kautta myös auttamaan vauvaa säilyttämään suhde äitiin kun tämä ei ole paikalla.
Isä tuo vauvan elämään uudenlaisen suhteen joka tarjoaa erillaisia kokemuksia.

Tässä vaiheessa parisuhde toimii tavallisesti hyvin. Uudet vanhemmat kokevat itsensä hyviksi vanhemmiksi ja yhteisen luomuksensa mitä ihmeellisemmäksi vauvaksi.

Töihin palaaminen suuri muutos, tämän kanssa tarvitaan apua!

Lapsen ollessa n. kuuden kuukauden ikäinen alkavat vanhemmat tavallisesti pohtia äidin töihin palaamista. Pohditaan päivähoitovaihtoehtoja ja sovitaan työnantajan kanssa töihinpalaamis ajankohdasta jne.

Tämä on ajankohta jolloin vanhemmat tarvitsevat kipeästi apua edessä olevan suuren muutoksen ymmärtämisessä ja siihen valmistautumisessa. Oikeiden valintojen tekemisellä tässä vaiheessa, on ratkaiseva merkitys perheen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta.
Vanhemmat tarvitsevat sekä tietoa että ymmärrystä päivähoidon aloituksesta ja tulevasta roolista perheen elämässä, mutta etenkin vanhemmat tarvitsevat apua vanhempien ja taaperon suhteen merkityksen ymmärtämisessä. He tarvitsevat mahdollisuutta pohtia mm.:

Mitkä ovat taapero-ikäisen tarpeet. Mikä on äidin rooli mikä isän.
Miten vuoden-ikäinen lapsi kokee eron. Mitä pitkä päivittäinen ero merkitsee, miten voidaan taaperoa auttaa.
Mitä päivähoidon aloitus merkitsee. Mikä on hyvä aloitus.
Mitä taapero-ikäisen kehityksessä tapahtuu, miksi niin ratkaiseva vaihe lapsen tulevaisuutta ajatellen ja miksi päiväkodin kasvattaja ei pysty tätä tärkeätä kehitystä tukemaan ilman kiinteää yhteistyötä vanhempien kanssa.

Vasta kun näihin yllä-oleviin kysymyksiin ollaan paneuduttu ja vahempia autettu ymmärtämään kokonaistilanne, vasta silloin he pystyvät riittävin eväin valitsemaan hoitomuodon joka juuri heille ja heidän perheelleen sopii.

Jos vanhemmille tässä vaiheessa, hyvissä ajoin, annettaisiin mahdollisuus pohtia näitä varsin keskeisiä ja tärkeitä asioita neuvolassa, silloin he myös pystyisivät tekemään parempia ratkaisuja hoitojärjestelyjen suhteen. Ikävä kyllä tähän ei tavallisesti ole mahdollisuuksia neuvoloissa. Neuvolan terveydenhoitajilla ei ole riittävästi eväitä, tai aikaa tämänkataiseen keskusteluun eikä yhteistyö päiväkotien kanssa, jotka ovat työskennellet näiden asioiden parissa, ole.

Päivähoidon aloitus on vielä useinmiten tuntemattomaan hyppäämistä silmät visusti kiinni, toivossa että kaikki järjestyy. Miten paljon tuskaa tämä tuokaan mukanaan, lapselle, vanhemmille, hoitajille ja laajemmin koko yhteiskunnalle!

Katso kuva 5. 1,2v - 3v alkuvaihe
Katso kuva 6. 1,2v - 3v loppuvaihe

Kun lapsi pystyy omin voimin liikkumaan, jättämään äidin tai palaamaan halutessaan hänen luokseen, merkitsee tämä uuden kehitysvaiheen alkua. Äidin hyvän hoivan jatkuvuus on auttanut vauvaa kasvamaan taaperoksi. Nyt erillisyys on tosiasia. Taaperon itsetunto saa pahan kolhun kun hän tiedostaa että hoivaan liittyvä yhteinen hyvä olo onkin äidin käsissä ja tämän säädeltävissä. Apu ei välttämättä olekaan paikalla kun sitä tarvitaan ja se on äidin eikä taapero hallussa.

Narsistisesta loukkaukseta herää avuttomuus, raivo ja pelko siitä että voi menettää tämän taaperon olemassaoloa ylläpitävän funktion, äidin hoivan. Nyt hoivaan liittyviin tilanteisiin ei yhtä helposti enää kelpuuteta isää tai muita aikuisia. Taapero haluaa äidin mukaan syömiseen,vessa hommiin, nukkumaanmenoon jne. Jos näin ei tapahdu saattavat protestit olla hyvinkin äänekkäitä. Taapero myös kiusaa äitiä, etenkin näissä tilanteissa. Haluaa näyttää että määrää, ettei ole niin avuton kuin miksi vielä itsensä kokee.

Taapero haluaa nyt itselleen äidin hallussa olevan hoivan, oman ruumiin tarpeista huolehtimisen, ja siihen liittyvät taidot. Taapero haluaa tehdä kaiken itse. Hän haluaa pukea, syödä tehdä kaikkea sitä mitä äiti tekee. Jos tämä ei ole mahdollista seuraa tästä kiukuttelu ja raivarit, ottaa päähän kun ei saa eikä osaa. Taapero tarvitsee äidin läsnäoloa koska tietää että äidillä hyvän olon avaimet Samalla taapero haluaa pärjätä omillaan jättää äidin,tehdä omia tutkimusmatkoja mutta sietää huonosti että äiti jättää. Silloin turvallinen satama puuttuu ja turvattomuus valtaa.

Tarvitaan paljon äidin tukea apua ja läsnäoloa että taapero asteittain oppii huolehtimaan tarpeistaan yhtä hyvällä ja rakastavalla tavalla kuin äiti, tekemään hoivasta arvostettu osa omaa itsä. Joka mahdollistaa itsestä ja toisista huolehtimisen. Äidin on luovuttava asteittain lapsen hoivasta. Hänen on autettava lasta palapalalta ottamaan omaan haltuunsa tämä molemmille niin tärkeä funktio.

Äidille tämä on usein varsin tuskallista koska kuten taaperon itsetunnon saama kolaus järkkyy myös äidin itsetunto. Lapsen hoiva, tämän ruumiin tarpeista huolehtiminen ja vastuunkantaminen, joka ollut niin tyydyttävää ja jonka äiti kokenut kuuluvan itselleen,tästä onkin nyt luovuttava ja ei vaan luovuttava vaan olla läsnä ja mukana auttamassa lasta tämän askeleen ottamisessa, ihailemassa lapsen uusia taitoja ja kasvavaa itsenäistymistä. Voi tätä äidin tuskaa!Yleensä kuitenkin tuskaa helpottamaan, äiti kokee myös iloa ja ylpeyttä lapsen uusista kehitysaskelista.

Taaperovaihe koettelee sekä äidin että taaperon voimia. Äiti ja taapero jakavat uuteen erillisyyteen liittyviä hyvinkin tuskallisia tunteita hyvinkin tuskallisia tunteita. Taapero tarvitsee äitiä tuntemaan ja sanottamaan näitä tunteita kanssaan ja tämän kautta saamaan tolkkua niistä ja niitä asteittain hallitsemaan. Haavoittunut itsetunto herättää sekä äidissä että taaperossa pelottavia agressiivisia tunteita. Taapero tarvitsee runsaasti äidin apua ja kärsivällisyyttä tämän tunteen kesyttämisessä ja suuntaamisessa lisääntyvään omatoimisuuteen oman ruumiin tarpeista huolehtimisessa.

Sekä äiti että taapero tarvitsevat kipeästi isän apua tässä myrskyisässä elämänvaiheessa. Äidille on tärkeää että isä ymmärtää ja arvostaa äidin työtä, tämän vaiheen rankkaa yhdessäoloa lapsen kanssa. Että isä ymmärtää että äidin jaksu ja panostus antaa lapselle tärkeitä perusvalmiuksia pärjätä elämässä. Isän rakkaus ja arvostus tasoittaa äidin järkkynyttä itsetuntoa ja auttaa äitiä jaksamaan.

Isän suhde taaperoon on hyvin erilainen. Siitä puuttuu taistelu hoivasta. Siitä puuttuu narsistinen loukkaus ja siihen liittyvät avuttomuuden ja yksinjäämisen pelko sekä näistä tunteista kumpuava raivo. Isä on taaperolle tärkeä itsetunnon lähde ”minun isäni”, nämä sanatkin saavat taaperon selän ojentumaan ja pään nousemaan pystyyn. Isä tarjoaa taaperolle vähemmän myrskyisän yhdessäolon jossa isä tekee taaperon kanssa jännittäviä asioita. Isä tarjoaa mahdollisuuden taaperolle toiminnan kautta tutustua maailmaan ja uusien taitojen oppimiseen kun äiti antaa taaperolle varmuuden ja uskalluksen kohdata nämä elämän haasteet. Kun väsymys yllättää tai paha olo, kaipaa taapero kuitenkin taas äitiä ja äidin hoivaa.

Äidit ja myös päivähoidon kasvattajat ihmettelevät usein miksi isän kanssa asiat tavallisesti sujuvat niin paljon helpommin, taapero kiukuttelee vähemmän jne..Ikävä kyllä useinmiten tulkitaan tämä virheellisesti johtuvan siitä että isä jotenkin paremmin osaa lasta käsitellä ja että äiti ei ole osannut asettaa lapselle rajoja tai sitonut tätä itseensä liikaa. Tämänkaltainen suhtautuminen lisää äidin jo kolhiutuneen itsetunnon murenemista ja nakertaa hänen uskoa itseensä äitinä. Miten helpottavaa äideille onkaan kuulla päivähoidon kasvattajilta, kun taapero oikein protestoi ja kiukuttellee eikä halua että äiti jättää päiväkotiin, että lapsen protestit kertovatkin siitä miten hyvin äiti on onnistunut äitinä. Tietenkin taapero protestoi kun äiti vie mukanaan lapsen hoivan ja yhteisen hyvän olon, etenkin silloin kun päiväkodissa ei vielä ole aikuista jonka taapero ja äiti riittävän hyvin tuntevat ja jonka apuun luottavat.


Äiti, isä ja itsehoivan kehitys pojan kohdalla

Taaperovaiheessa äidille kuuluvan lapsen hoivan siirtyminen lapselle itselleen arvostetuksi osaksi omaa persoonaa etenee pojan ja tytön kohdalla eri tavoin.
Erillisyyden mukana tuoma narsistinen loukkaus taapero- äitisuhteessa on sekä pojalle että tytölle yhteinen. Pojan kohdalla kuitenkin äidin ja pojan suhteeseen tulee uusi ristiriita.

Oman ruumiin ja sen osien hahmottaminen ja kokeminen osiksi omaa itseä on myös taaperovaiheen keskeisiä saavutuksia. Taapero on hyvin tarkka kaikkien oman ruumiin yksityiskohtien huomioimisessa. Pienikin haava saattaa saada taaperon suunniltaan. ” Nyt koko taapero on rikki” laastarilla paikkaamisella on välitön tarve. Täten myös genitaalit ja sukupuolten väliset erot saavat suuren merkityksen. Genitaalien merkitys taapero-iässä keskittyy niiden toimivuuteen funktioon ja hallintaan pissaamisen suhteen. Kun pojalle selviää ettei äidillä olekaan pippeliä herää taaperon mielessä kysymys ”no minne se sitten on hävinnyt, saako äiti sen sitten takaisin?” Onko mahdollista että taaperollekin näin kävisi? Aika pelottava juttu.

Uudenlainen tiedostaminen isän ja pojan samankaltaisuudesta sukupuolen suhteen tuo uuden ulottuvuuden isän ja pojan suhteeseen. Taapero haluaa nyt olla isän kaltainen, haluaa tehdä asioita isän kanssa, miesten asioita.Pojan itsetuntoa vahvistavat ja rakentavat kokemukset liittyvät kiinteästi yhdessäoloon ja maailman valloittamiseen isän kanssa. Pojalle tärkeä tuntea että erilainen kuin äiti olla niinkuin isä jota äiti rakastaa.

Kun isä on riittävän läsnä taaperon elämässä sekä arvostaa äidin ja lapsen hoivaan liittyvää työtä ja pojan omatoimisuutta myös lisääntyvässä itsehoivassa, silloin pojalla on helpompaa omaksua hoiva arvostetuksi osaksi omaa itseään poikana.

Hoivasta luopuminen on äideille pojan suhteen tavallisesti hankalampaa kun tyttöjen kohdalla. Kun isän tuki äidille ja pojalle ei ole riittävää on äidin vielä vaikeampaa tukea pojan itsehoivan kehittymistä. Hän haluaa säilyttää itsellään tämän niin tyydyttävän varhaisen läheisyyden ja vastuun. Itsehoivan kehitys ja integraatio osaksi pojan minää vaihtelee hyvinkin paljon vallitsevista olosuhteista riippuen. Kun äiti ei pysty poikaa auttamaan itsehoivan integraatiossa silloin pojan tarvitsee rakentaa itsetuntonsa hyvin pitkälti toiminnan ja miehisten ”urotöiden” varaan. Tällöin parisuhteessa myöhemmin elämässä, kun äiti ei enää hoivaa, vastaa hoivasta vaimo tai kumppani. Ymmärrettäviä ovat silloin myös isän vaikeudet omassa vanhemmuudessaan, etenkin sen varhaisessa vaiheessa. Tänä päivänä tämän ominaisuuden olemassaoloa miehissä kaivataan ja tarvitaan enemmän kuin ” ennen vanhaan” jolloin perheen hyvinvoinnin turvaaminen edellytti mieheltä fyysistä voimaa ja ulospäin suunnattua aggressiota.


Äiti, Isä ja tytön itsehoivan kehitys

Tytön ruumis-minän integraatiossa ei ole ristiriitaa suhteessa äitiin. Äiti ja tyttö ovat samaa sukupuolta eikä läheisyys äitiin herätä tytössä samoja ristiriitaisia tunteita kuin pojassa. Äidin on tavallisesti myös helpompaa luopua tytön hoivasta sekä auttaa tämän integraatiossa ja lataamisessa. Erillisyyteen liittyvän narsistisen tasapainon uudelleen löytäminen tapahtuu tytöllä tästä syystä mutkattomammin äidin ja taaperon yhteisten ja erottavien tunteiden jakamisen ja äidin tytön uusien itsehoivaan liittyvien taitojen lataamisen kautta.

Tytön sisäistäessä hoivan tärkeäksi arvostetuksi osaksi omaa minää muodostaa tämä kokonaisvaltaisemmin itsetunnon ytimen tytön kuin pojan kohdalla, antaen tytölle parhaat mahdolliset edellytykset selviytyä äitiyteen ja lapsen hoivaan liityvistä haasteista. Taaperovaiheen narsistisesta loukkaukseta kumpuavat agressiot neutraloituvat sen myötä kun narsistnen tasapaino itsehovan integraation myötä palautuu.

Kun äiti ei ole riittävästi läsnä. Kun tyttö ei ole jakanut äidin kanssa erillisyyteen liittyviä vihan, avuttomuuden ja raivon tunteita. Kun äiti ei ole ollut läsnä tukemassa ja lataamassa tytössä itsehoivan funktiota, oppii tyttö kyllä nämä taidot mutta ne eivät tuota mielihyvää eivätkä vahvista hänen itsetuntoaan tyttönä ja myöhemmin naisena ja äitinä. Hoivasta tulee silloin pelkästään välttämätön suoritus usein vain elämää rasittava ja hankaloittava asia.
Tytön itsetunto ja sen ylläpitäminen jää tällöin erilaisten suoritusten ja kilpailun varaan.Kehitys muistuttaa tällöin enemmän pojan kehitystä. Narsistinen haavottuvaisuus ja sen epätasapainosta kumpuava agressio värittää silloin tytön ja myöhemmin aikuisen naisen elämää ja ihmissuhteita. Eväät omaan äitiyteen ja lapsen hoivaan etenkin siitä luopumiseen ja sen lataamiseen lapsessa, jäävät tällöin laihoiksi.

Suhde isään tukee pienen tytön itsetuntoa. Siihen ei myöskään liity myrskyisää tunnekuohuntaa kuten äiti-suhteeseen. Pojan tavoin tyttökin nauttii isän kanssa maailman tutkimisestata ja erilaisten taitojen harjoittelemisesta mutta erityisesti hän nauttii isän läheisyydestä, rakkaudesta ja ihailusta. Miten hullaatuneita isät ovatkaan pieniin tyttöihinsä! Isän ihailu ja rakkaus auttaa tyttöä arvostamaan itseään tyttönä samoin kuin itsehoivan integroitumisella on suuri merkitys. Isä rakastaa ja arvostaa äidin taaperon hoivaan liittyvää työtä antaa itsehoivalle myös tytön kohdalla erityisen latauksen.

Parhaimmillaan äidin ja isän sukupuolten atribuutit integroituvat taaperon minään antaen tälle mahdollisimman laajan liikkumavaran ja vahvuuden pärjätä myöhemmin myös vanhemmuuteen liittyvissä koettelemuksissa.

Äiti, taapero ja päivähoito

Nyt ymmärrämme paremmin miksi etenkin päivähoidon aloitus, on niin tuskallista äidille ja taaperolle ja miksi juuri lapsen hoivaan liittvä pohdinta on niin tarpeellista ja keskeistä äidin ja hoitajan yhteistyössä. Miksi on niin tärkeää että äidin ja taaperon suhde säilyy kiinteänä ja että hoitaja ymmärtää äidin ja taaperon kehitysvaihekohtaiset tarpeet ja pystyy toimimaan siltana heidän välillään, aikana jolloin pitkään päivittäiseen erossaoloon kumpikaan ei vielä ole valmis. Miksi on niin tärkeää että myös isä on läsnä ja ymmärtää taaperon ja äidin tarpeet ja tämän kehitysvaiheen ratkaisevan merkityksen, ja miksi olisi erityisen tärkeää että myös yleisemmin ymmärrettäisiin ja arvostettaisiin tätä yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta niin arvokasta äidin työtä alle kolmevuotiaan kanssa.

Ymmärrämme ehkä myös vähän paremmin niitä vaikeuksia joiden kanssa vanhemmat ja lapset tänä päivänä tuskailevat. Jos äidin suhde taaperoon ei mahdollista kehitysvaihekohtaista kehitystä, takkuilee sekä äidin että taaperon kehitys. Seuraavan kehitysvaiheen haasteisiin vastaamiseen ei ole riittävästi valmiuksia ja ongelmat kasvavat ja monimutkaistuvat, häiriten myös isän ja äidin välistä yhteispeliä ja tukea toisilleen ja taaperolle.

Surullista kyllä, puuttuva tuki taapero- vaiheessa, hoivafunktion riittämätön integraatio tärkeäksi mielihyvällä ladatuksi osaksi naisen identiteettiä, on nähtävissä uuden sukupolven äideissä jotka kokevat taaperovaiheen koettelemukset liian vaativina eivätkä koe pärjäävänsä ätinä taaperon kanssa ja jopa usein näkevät taaperon normaalin käytöksen epänormaalina ja kertovan virheellisesti, taaperon tarpeista olla toisten lasten kanssa ja päivähoidossa jossa pystytään antamaan lapsen kaipaamia virikkeitä.

Pallukkaperhe

Haasteet alle kolmevuotiaiden päivähoidossa ovat tuskallisia tiedostaa

Pienten lasten päivähoito herättää meissä vanhemmissa ja myös päivöhoidon kasvattajissa runsaasti ristiriitaisia tunteita, eikä ihme. Lapsen hyvinvointi on meille kaikille tärkeä asia.
Alle kolmevuotiaiden päivähoitoon liittyy erityisen paljon huolta koska lapsi on vielä niin avuton , vailla omia taitoja siksi niin riippuvainen hoivaavan vanhemman jatkuvasta läsnäolosta ja avusta. ”Ennen vanhaan” tämä läsnäolo varmisti normaalin kehityksen- äidin hyvän hoivan asteittaisen siirtymisen lapsen omaksi osaamiseksi ja itsestä huolehtimiseksi, sekä monen muun perustavaa laatua olevan osaamisen lapsen emotionaalisessa kehityksessä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja pienet lapset ja vanhemmat ovat pitkät päivät erossa toisistaan. Vaikka ajat ovatkin muuttuneet, ja kasvatuskäytännöt sen myötä, ei pidä unohtaa että lapsen kehitysvaihekohtaiset tarpeet pysyvät samoina. Näiden tarpeiden turvaaminen, riittävän hyvän emotionaalisen kasvuympäristön takaaminen, on edellytys sille että lapsen kehitys etenee normaalisti.
Kiinteä toimiva suhde hoivaavaan vanhempaan on yhä edellytys lapsen ja vanhemman hyvinvoinnille. Sen toteutuminen on kuitenkin tänä päivänä huomattavasti hankalampaa.

Vanhemmat tarvitsevat runsaasti päivähoidon kasvattajan apua ja tukea pystyäkseen säilyttämään elävän kosketuksen lapsen arkeen ja kehitykseen, olemaan läsnä ja kokemaan itsensä tärkeäksi ja hyväksi vanhemmaksi pitkästä päivittäisestä erosta huolimatta. Hoitajat tarvitsevat kiinteän suhteen lapseen ja tämän vanhempiin että pystyisivät lasta ymmärtämään päivähoidossa sekä tukemaan lapsen ja vanhempien välistä suhdetta ja yhdessä vanhempien kanssa auttaa lasta kasvamaan. Toisin sanoen on ensiarvoisen tärkeää että päivähoito pystyy tarjoamaan vanhemmille mahdollisuuden säilyttää kiinteä suhde lapseen ja tämän arkeen. Tämä toteutuu parhaiten yhteityössä nimetyn hoitajan kanssa joka on erityisen läheinen lapselle ja tämän vanhemmille

Tämä edellyttää vuorostaan että päivähoidon ammattilaiset ymmärtävät paremmin lapsen varhaista kehitystä ja että kehitetään työtapoja joissa uusi ymmärrys elää ja mahdollistaa läheisen yhteistyön vanhempien kanssa. .Uusien työtapojen kehittäminen ei kuitenkaan onnistu jos päivähoitoa ohjaavat päätökset ja puitteet eivät tätä kehitystä riittävästi tue.

Lisääntynyt tarve ymmärtää lapsen varhaista kehitystä sekä uuden osaamisen integroiminen kasvatustyöhön onkin ollut monen kehittämishankkeen tavoite viimeiset kymmenen vuotta Ollaan käännytty lapsen emotionaaliseen kehitykseen erikoistuneiden ammattilaisten puoleen ja etenkin silloin kun yhteistyö on ollut pitkäjänteistä ja jatkuvaa eikä ainoastaan tiedon siirtoa, on uusi osaaminen alkanut elää kasvatustyössä ja johtanut uusien, vanhempia, lapsia ja päivähoidon kasvattajia paremmin tukevien, käytäntöjen kehittämiseen.

Ongelmana kuitenkin tänä päivänä on että päivähoitojärjestelmästä puuttuu rakenteet jotka mahdollistaisivat tämänkaltaisen poikkiammatillisen yhteistyön. Kyseinen yhteistyö mahdollistaisi myös tuen päivähoidon päättäjille tärkeiden lapsen hyvinvointia koskevien asioiden ymmärtämisessä. Alle kolmevuotiaiden ja heidän vanhempiensa tarpeiden näkeminen ja niihin vastaaminen päivähoidossa antaa mahdollisuudet ennaltaehkäistä tehokkaasti lasten lisääntyviä kehityksellisiä häiriöitä ja vaikeutuvia mielenterveysongelmia kuten myös vanhempien pahoinvointia.

Haasteet alle kolmevuotiaiden päivähoidossa ovat tuskallisia tiedostaa. On tuskallista katsoa peiliin ja myöntää että kaikki ei ehkä olekaan niin kuin olemme toivoneet. Toisaalta ongelmien tiedostaminen ja niihin puuttuminen antaa meille mahdollisuuden korjata ja parantaa.

Poikkiammatillinen yhteistyö on viimeiset kymmenen vuotta jo kantanut hedelmää ja parantanut mahdollisuuksia tukea päivähoidon kaikkein pienimpiä ja heidän vanhempiaan, mutta tämä työ on kuitenkin vasta alullaan. Päivähoidon rakenteet ja puitteet alle kolmevuotiaiden hoidossa eivät vielä riittävästi sisällä tarvittavaa ymmärrystä lasten ja vanhempien tarpeista. Päivähoitoa koskevat päätökset aiheuttavat jatkuvaa , jopa lisääntyvää stressiä lapsille, vanhemmille sekä päivähoidon kasvattajille Stressi häiritsee lasten ja vanhempien normaalia kehitystä ja vaikuttaa laajemmin koko yhteiskunnan hyvinvointiin.

Vaikka uudet päivähoidon kehttämistarpeet tässä laman kynnyksellä saattavat kauhistuttaa päättäjiä niin ongelmien ennaltaehkäisy on edullisempi ja vähemmän tuskallinen vaihtoehto kuin niiden korjaaminen jälkikäteen.

Meneillään olevat koulutukset

Auta lasta kasvamaan – työnohjauksellinen päivähoidon kehittämishanke

Tavoitteena tukea lapsen tervettä kehitystä ja pyrkiä ennaltaehkäisemään psyyk-
Kisten häiriöiden syntymisen.

Työmenetelmä on päiväkodin kasvattajien työnohjausprosessi jolla tuetaan
kasvattajien vaativaa työtä ja pyritään lisäämään heidän edellytyksiään vastata
lasten kehitysvaihekohtaisiin tarpeisiin sekä tukea vanhemmuuden ensisijaista
asemaa lasten hoidossa.

Hankkeessa yhdistyy päiväkodin kasvattajien kasvatustieteellinen, ja lapsen
emotionaaliseen kehitykseen erikoistuneen asiantuntjan osaaminen, pitkä-
jänteisessä jatkuvassa yhteistyössä


Tuusulan hanke: Omahoitajuuden perusteet alle kolmevuotiaiden ryhmässä 2009-2010

Syksy 2009

1. Alle kolmevuotiaan kehitys.
2. Vanhempien kehitys vuorovaikutuksessa taaperoon
3. Omahoitajakäytäntö.
Katso Äiti-taapero ja päivähoito moniste sekä Jari Sinkkonen. Pesästä lentoon .
”Miten Soukankujan päiväkodissa autetaan lasta kasvamaan.”
"Taapero päivähoidossa": koulutusmateriaali
" Äiti, isä ja lapsen hoiva varhaisessa vuorovaikutuksessa" :koulutusmateriaali
Erna Furman: "Auta lasta kasvamaan".


1. Alle kolmevuotiaan kehitys

Tavoitteena on pyrkiä eläytymään taaperon kokemusmaailmaan ymmärtämällä
paremmin taaperon avuttomuus ja mielen kehittymättömyys ja tämän myötä
aikuisen jatkuva avun tarve.
.

Keskeiset aiheet.

- Taaperon kehitysaskeleet
- Mikä turvaa taaperon normaalin kehityksen.
- Taapero-äiti suhteen laatu ja merkitys taaperon normaalin kehityksen kannalta.
- Taapero päiväkodissa

Yllämainittuja aiheita pohditaan ja lähestytään lukuisien käytännön esimerkkien avulla, joita sekä osallistujat että konsultti tuovat keskusteluihin.

2. Vanhemmuuden kehitys vuorovaikutuksessa taaperoon

Tavoitteena selkeyttää ja auttaa hoitajia entistä paremmin ymmärtämään
miten vanhemmat tarvitsevat toimivaa, riittävän läheistä suhdetta lapseen
kehittyäkseen vanhempina, kasvavan lapsen rinnalla

Mitä äiti-lapsi suhde ja isä-lapsi suhde ensimmäisen kolmen ikävuoden
aikana sisältää ja miten se kehittyy.

Miten vanhemmat tarvitsevat tukea omassa roolissaan äitinä ja isänä.


3. Omahoitajakäytäntö

Tavoitteena antaa raamit ja rakenne omahoitajakäytännölle. Auttaa hoitajia näkemään ja ymmärtämään miten käytäntö pyrkii vastaamaan lapsen ja vanhempien tarpeisiin päivähoidon aloituksessa, täten mahdollistaen perustan rakentamisen yhteistyölle vanhempien kanssa jossa yhdessä autetaan lasta eroahdistukseen liittyvien tunteiden kanssa.Samalla myös hoitajan suhde lapseen vanhemman avulla alkaa rakentua.

Keskeinen työtapa Auta-lasta kasvamaan hankkeessa on omahoitajakäytäntö joka on mahdollistaa läheisemmän suhteen syntymisen sekä lapsiin että heidän vanhempiinsa. Auta lasta kasvamaan työtavan perustana on ymmärrys siitä että merkitsevien suhteiden olemassaolo on edellytys sille että lasta ja tämän vanhempia pystytään päiväkodissa tukemaan riittävän hyvin.

Pohdinnan aiheita.

- Mitä omahoitajuus pitää sisällään.
- Mikä on omahoitajan rooli suhteessa lapseen ja tämän vanhempiin.
- Miten omahoitaja rakentaa suhteen vanhempiin ja lapseen askel askeleelta.
- Miten aloitus on tärkeä ja ratkaiseva vanhempien ja hoitajan välisen yhteistyösuhteen syntymiselle.
- Mitä päivähoidon aloitus on pienen lapsen näkökulmasta, mitä vanhemman, mitä hoitajan. Mitkä ovat tarpeet ja miten parhaiten auttaa.
- Mikä vaikeuttaa usein alkutyötä vanhempien kanssa
- Lapsen eroahdistuksen kanssa auttaminen, sen ymmärtäminen.
- Vanhemman tunteiden ymmärtäminen ja huomioiminen päivähoidon aloituksessa.

Runsaiden käytännön esimerkkien avulla pyrittiin eläytymään aiheisiin.


Kevät 2010

Tavoitteena syksyn teorian integroiminen käytännön työhön. Uuden käytännön toteuttaminen. Työnohjauksessa päiväkodin kasvattajilla on mahdollisuus yhdessä pohtia uutta oppimisprosessia. Miten hankalaa uusien toimintatapojen tuominen hoitotilanteisiin on, vaikka syksyllä moni asia tuntuikin niin itsestään selvältä.

Työnohjauksen tavoite on auttaa työntekijöitä ylittämään niitä esteitä joita uuden työtavan toteuttamisen tielle tulee, ts. mahdollistaa kehitysprosessin jatkuminen. Tämä tapahtuu siten että yhdessä pohditaan jotain tiettyä eteentullutta ongelmaa hoitotyössä, ymmärretään tilanne yhdessä paremmin ja pohditaan miten edetä.




Pohdinnan aiheita.

- Vaikeuksia saada vanhemmat alkukeskusteluun ilman lasta, tai jopa yleensä tulemaan.
- Eroahdistukseen liittyvistä tunteista puhuminen vanhempien kanssa ei ole helppoa.
- Lapsen auttaminen eroon liittyvien tunteiden kanssa
- Kasvattajien omien lapsen herättämien tunteiden käyttäminen lapsen käytöksen ymmärtämisessä ja tukemisessa.
- Tutustumisvaiheen tärkeyden näkeminen ei ole helppoa ei vanhemmille eikä aina myöskään kasvattajille.
- Erityisesti lapsen kiukun tunnistaminen ja siitä puhuminen vanhempien kanssa on vaikeaa.
- Suhteen rakentaminen lapseen tuntuu helpommalta, tuo mukanaan onnistumisen tunteita ja uusia ulottuvuuksia hoitotyössä.
- Päiväkodeissa tapahtuvat jatkuvat muutokset sekä lasten että aikuisten kohdalla vaikeuttaa työtä. Päivähoidon niukka resurssointi tekee lapsiryhmistä hyvin herkästi haavoittuvia joka taas lisää lasten ja aikuisten stressiä.
- Kehitysprosessi katkeaa usein yllämainituista syistä. Työntekijät joutuvat jatkuvasti aloittamaan alusta.
- Päivähoitoon liittyviä stressitekijöitä pohdittin paljon. Niiden merkitystä lasten vanhempien ja hoitajan kannalta. Miten puuttua stresseihin auttaa niiden kanssa ja joskus jopa jonkun stressin poistaminen uuden työkäytännön kautta.

Tavallisesti lapsen ja vanhempien sopeutuminen päiväkotiin.,pohjan rakentaminen yhteistyölle vanhempien kanssa sekä jonkun asteisen suhteen kehitys lapseen on saavutettu kahdessa kuukaudessa.


Syksy 2010


Työnohjauksessa käsitellään kasvattajien keskusteluihin tuomia aiheita ja pulmia samaan tapaan kuin syksyllä.

Syksyn tavoitteena on myös keskittyä läheisemmin lapsen kehitysaskelten tukemiseen yhdessä vanhempirn kanssa, miten yhdessä hahmottaa lapsen kehitysvaiheen tärkeät askeleet miten yhdessä tehdä suunnitelmia näiden tukemiseksi. Tällöin eroahdistukseen liittyvät tekijät, vaikka ne ovat jatkuvasti myös osana työtä, eivät kuitenkaan enää vaadi kaikkia voimia.Myös omahoitajan kiinteämpi suhde sekä lapsiin että heidän vanhempiin antaa paremmat edellytykset yhdessä nähdä lapsen tarpeet.


Jatkokoulutus omahoitajuuden perusteet käyneille syksy 2009-kevät 2010

Koulutuksessa keskitytään pohtimaan taapero-ikäisen kehitysaskelia yksityiskohtaisemmin.
Taapero-ikäisen kehityksen tukeminen ja pohtiminen yhdessä vanhempien kanssa edellyttää hoitajilta ymmärrystä ja osaamista taaperoikäisen kehitystavoitteista.

Koulutuksessa pohditaan miten päivähoidon arjessa taaperon keskeisiä kehitysaskelia tuetaan ja miten autetaan vanhempia tekemään yhteisiä suunnitelmia omahoitajan kanssa lapsen kehitysaskelten saavuttamisessa.

Tarkemmin sisällöstä myöhemmin.


Omahoitajuuden perusteet alle kolmevuotiaiden ryhmässä sekä jatkokoulutus perusteet käyneille – koulutuksen toteutus ja kustannukset.

Puolitoista vuotta kestävään koulutukseen osallistuu kerrallaan yhdeksän pienten ryhmän kasvattajat. Käytännössä tavallisesti osaanottajat ovat yhdeksästä eri päiväkodista. Osallistujat jaetaan päiväkodeittain kolmeen ryhmään.
Koulutus ja työnohjaus toteutuu ryhmittäin seuraavasti:

Kevään aikana jokainen pienryhmä kokoontuu viisi kertaa kolmen viikon välein. Tapaamisten sisältö on alle kolmevuotiaan lapsen kehitysvaiheen, tarpeiden ja edellytysten pohdintaa sekä omahoitajakäytännön perusteellista läpikäyntiä. Tavoitteena on antaa hyvät eväät syksyn aloituksia varten, selkeä teoreettinen raami omahoitajuuden toteuttamiselle. Kts. Liite.

Tapaamiset ovat parhaiten onnistuneet klo 12:30- 14:00 aikana jolloin lapset ovat päiväunilla ja apua tarvitaan vähemmän. Päiväkodit ovat myös vuorotelleet tapaamispaikan suhteen.( Tapaamiset siis kolmessa päiväkodissa) Jotkut ryhmät ovat mieluiten tavanneet työpäivän jälkeen

.Syksyllä tapaamiset jatkuvat kolmen viikon välein. Tavoitteena on teorian integroiminen käytännön työhön. Uuden käytännön asteittainen toteuttaminen. Kts.liite. Tapaamiset jatkuvat kevään loppuun.

Päiväkotien johtajat sekä kiertävät erityislastentarhanopettajat ovat tervetulleita kaikkiin tilaisuuksiin. Kokemus on osoittanut että johtajan ja kelton tuki oppimisprosessin aikana on ensiarvoisen tärkeä.

Syksyn ja kevään aikana keltoilla ja johtajilla on erikseen tapaaminen jossa kouluttajan kanssa pohditaan tunnelmia ja taloissa koulutuksen aikana tulleita pohdinnan aiheita.

Kustannukset

Kevät:5x 1½t a 65 euroa tunti = 487 euroa per ryhmä. 3 ryhmää = 1461 euroa.

Syksy: 7x 1½t a 65 euroa tunti = 683 euroa per ryhmä. 3 ryhmää = 2049 euroa.

Kevät: 7x 1½t a 65 euroa tunti = 683 euroa per ryhmä. 3 ryhmää = 2049 euroa.

Keltojen sekä johtajien omat tapaamiset syksyllä ja keväällä 1½t a 65 euroa x4 = 390 euroa.

Yhteensä: 5949 euroa
Ei ALV:a Terveys ja sairaanhoitopalvelu § 34-36



Lastenpsykiatriaan erikoistuvan opiskelijan observaatio päiväkodin pienten
ryhmässä.

Miksi:
- Arvokas mahdollisuus käytännössä seurata alle kolmevuotiaan kehitystä

- Auttaa opiskelijaa ymmärtämään mitä päivähoidon arki pitää sisällään, josta suuri apu myöhemmin ammatissa. Auttaa ymmärtämään asiakasaperheen tilannetta ja antaa paremmat edellytykset auttaa päiväkoteja jossa asiakasperheen lapsi(t) ovat.

- Yli ammattirajojen lapsen hyvinvointia tukevan yhteistyömallin kehittäminen.

- Antaa mahdollisuuden mielenterveysammattilaisille auttaa kehittämään tulevaisuuden päivähoitoa entistä enemmän lapsen ja vanhempien tarpeiden kohtaamisessa.( päivähoitoa kehitettäessä tärkeä hyödyntää eri ammattiryhmien lasta koskevaa osaamista ja ymmärrystä).


Opiskelija tulee oppimaan ja ymmärtämään ei neuvomaan tai opettamaan päiväkodin kasvattajia (te olette asijantuntijoita!).


Käytännön toteutus

Opiskelija observoi lapsiryhmässä kerran viikossa 45-50 min vuoden ajan, kesäkuukaudet lukuunottamatta.

Opiskelija tapaa ryhmän henkilökuntaa yhteisessä palaverissa kerran kolmessa viikossa 1½t.

Opiskelija tapaa päiväkodin johtajaa säännöllisesti.

Opiskelija osallistuu omaan, allekirjottaneen johtamaan, työnohjausryhmään joka kolmas viikko.

Observaatio lapsiryhmässä

- Vanhempia informoidaan opiskelijan tulosta. Kerrotaan että liittyy opintoihin.
Kerrotaan käytännön puitteet ja järjestelyt lapsiryhmässä. Kehotetaan
vanhempia kertomaan lapselleen opiskelijan tulosta.

- Hoitaja kertoo lapsille etukäteen opiskelijan tulosta. Miksi, miten kauan, mitä
tulee ryhmässä tekemään. Suunnitellaan lasten kanssa yhdessä missä tulee
istumaan jne.

- Opiskelijalla etukäteen mietitty tuoli ja paikka observaatio aikana (tärkeä
eteenkin alussa!)

- Opiskelija ei tee omaehtoisia aloitteita kontakteissa lapsiin. Kun lapsi tekee
aloitteen hän kutenkin vastaa tähän mahdollisimman luontevasti. Opiskelija
pyrkii kaikin tavoin kunniottamaan kasvattajien työtä.


Opiskelijan ja henkilökunnan yhteiset palaverit ( ”ihmettelyryhmä”)

Mahdollisuus yhdessä miettiä observaation aikana heränneitä ajatuksia ja kysymyksiä.

Päivähoidon kasvattajan ei aina ole helppoa ymmärtää miten ”ulalla” opiskelija alussa on. Päivähoidon maailma on hänelle uusi ja outo ja vie aikaa ennen kuin hän alkaa sitä ymmärtämään.

Mitä tutummaksi ajanmyötä tullaan sitä paremmin pystytään yhdessä asioita tarkastelemaan ja ihmettelemään..

Johtajan ja opiskelijan yhteiset tapaamiset

Johtajan merkitys ja tuki sekä observaatioon osallistuvalle ryhmälle että päiväkodin muille lapsiryhmille yhteistyön aikan on erittäin tärkeä siksi säännölliset tapaamiset opiskelijan kanssa ovat suositeltavia.

Antaa mahdollisuuden johtajalle seurata missä ollaan menossa ja minkälaiset
asiat ajankohtaisia.

Opiskelija sopii yhdessä johtajan kanssa taapaamisista etukäteen.


Ennen observaation aloitusta opiskelija ottaa yheyttä päiväkodin johtajaan ja sovitaan tapaamisesta tulevan ryhmän kasvattajien kanssa. Tällöin opiskelijalla ja lapsiryhmän aikuisilla on mahdollisuus jo ennen aloitusta tavata toisiaan ja sopia ylläolevista järjestelyistä sekä yhdessä pohtia mahdollisia observaatioon liittyviä esiintulleita kysymyksiä.