Taapero päivähoidossa

Auta lasta kasvamaan- hanke
Koulutusmateriaali
Tarja Lund
tarja.lund@elisanet.fi

I. Päivähoidon aloitus
II. Miten omahoitaja tukee taaperon kehitystä yhdessä vanhempien kanssa
(syksy 2009 )

I. Päivähodon aloitus

Päivähoidossa aloittaminen on taaperolle, ja myös hänen äidilleen suuri stressi. Mitä paremmin ymmärrämme mitä tämä stressi sisältää sitä paremmin pystymme myös sen kanssa auttamaan. Pitkittynyt ylimääräinen stressi häiritsee lapsen kehitystä monella tavalla. Lapsen mielen rakentuminen tapahtuu kiinteässä vuorovaikutuksessa hoivaavaan vanhempaan. Varhaiset häiriöt tässä vuorovaikutuksessa ovat vakavia riskitekijöitä lapsen mielenterveydelle sekä vaarantavat äidin kehityksen vanhempana.

Taaperon taidot huolehtia itsestään ovat vielä äidillä.

Taaperon aloittaessa päivähoidossa on hän uuden kehitysvaiheen kynnyksellä. Vauvasta on kehittynyt taapero äidin hyvän ja jatkuvan hoidon ansiosta.
Kun taapero pystyy omin voimin äidin jättämään ja palaamaan haluttesaan takaisin, alkaa lapselle valjeta että äidin taaperon hyvinvointiin liittyvät palvelut eivät olekaan taaperon hallussa, ne kuuluvat äidille, eikä äiti aina välttämättä olekaan paikalla. Tämä uusi tietoisuus herättää taaperossa pelkoa ja epävarmuutta siksi lapset tässä iässä usein tarrautuvat uudelleen äitiin, eivät halua että äiti jättää. Usein he ovat öisin rauhattomampia, eivätkä samalla tavalla kuin ennen hyväksy muiden apua, etenkin hoivaan liittyvissä asioissa. Siksi myös päivähoidon aloitus on taaperolle niin tuskallinen. Isänkään apu ei enää välttämättä kelpaa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä että lapsi välittäisi isästä vähemmän tai että olisi jotain ongelmia taaperon ja isän välillä. Tämä kertoo vain äidin ja lapsen välisestä hoivaan liittyvästä kehityksestä. Isän ja taaperon suhteen kehityksessä toisenlaiset asiat ovat keskeisiä. (Katso äiti, isä ja alle 3n:n hoiva. blogi).

Vanhempien on olennaista ymmärtää että äidin ollessa poissa ja kun taapero hoiva- tilanteissa äitiä kaipaa, on tärkeätä että isä puhuu äidistä ja siitä miten asiat äidin kanssa on hoidettu, samalla kun pohditaan sitä koska äiti tulee ja missä hän on. Isä tukee näin äidin ja taaperon välistä suhdetta kun äiti ei ole paikalla. Kuten äiti myös tukee isää puhumalla tästä ja niistä asioista joita isän kanssa ollaan tehty, silloin kun isä ei ole paikalla.

Samalla kun uusi erillisyys äidistä pelottaa taaperoa, herättää se hänessä tarpeen saada hoivaan liittyvä hyvä olo itselleen, omaan hallintaan.Tämän lisäksi avuttomuus ja riippuvuus äidistä hiertää taaperon itsetuntoa.”Itte, itte” kun haluaa kaiken itse tehdä ja raivarit kun ei saa tai epäonnistuu. Äidin kiusaaminen ja juoksuttaminen auttaa taaperoa hetkellisesti saamaan takaisin tunteen että pystyy äitiä hallitsemaan.

Hiki hatussa äidit juoksevat taaperonsa perässä ja pukevat usein väkisin kirkuvaa vihaista lasta. Mitä onkaan tapahtunut sille kiltille ihanalle pienokaiselle joka antoi äidin tehdä kaiken puolestaan ja oli niin tyytyväinen? Ikävä kyllä äidit saattavat tulkita tilanteen väärin ja uskoa että jotain epänormaalia on tapahtunut että he eivät enää pysty olemaan lapselle riittävän hyviä äitejä ja että lapsi käytöksellään ilmaisee tarvitsevansa toisia lapsia ja ehkä päiväkotia. Miten väärässä äidit ovatkaan! Miten tärkeä olisi siksi jo neuvoloissa auttaa vanhempia ymmärtämään mistä on kyse, että äiti on niin hyvin lasta hoitanut että lapsi on nyt uuden hyvin tärkeän ja merkitsevän kehitysvaiheen kynnyksellä, jolloin äidin läsnäolo ja apu on ratkaiseva lapsen normaalille kehitykselle ja hyvinvoinnille. Sekä mitä useinkaan ei tulla ajatelleeksi että myös äidin hyvinvointi ja kehitys vanhempana edellyttää riittävän yhdessä-olon taaperon kanssa.
Samalla on myös tärkeä painottaa että tämä kehitysvaihe on sekä äidin ja lapsen voimia koetteleva uudella tavalla. Tavallisesti tilanne rauhoittuu sen myötä kun omatoimisuus lapsessa lisääntyy, kun taapero äidin kanssa iloitsee uusista kyvyistään ja on valmis oppimaan uusia asioita. Lapsi on tällöin n. 3-vuotias. Nyt alkavat myös toiset lapset kiinnostaa uudella tavalla.

Tavallisesti äidit alkavat lopulta ymmärtämään mitä lapsi kiukuttelullaan pyrkii heille kertomaan: on aika antaa taaperon ruveta harjoittelemaan omista ruumiin tarpeista huolehtimista, tekemään asiat itse. Äidin on aika luopua palapalata lapsen hoivasta ja auttaa lasta tekemään siitä arvostettu osa omaa minäänsä. (Katso äiti...jne). Vie kuitenkin pitkän aikaa ja tarvitaan paljon äidin apua ja kärsivällisyyttä ennen kuin omatoimisuuteen liittyvät taidot ovat lapsen hallussa. Ennen kuin tämä pystyy huolehtimaan itse vessa asioista, säätelemään omaa syömistään sen mukaan miten on nälkä tai jano, pukemaan ja riisumaan omatoimisesti . Sekä rauhoittaa itseään nukkumaan-meno tilanteissa.

Äidillekään ei ole helppoa luopua niin äitiä tyydyttävästä lapsen hoivasta. Eritysen vaikeata se on äidille joka joutuu olemaan pitkät päivät erossa taaperostaan. Päiväkodeissa olemme usein nähneet äitejä jotka yhä hoivaavat lasta samalla tavalla kuin lapsen aloittaessa päiväkodissa, siitä huolimatta että lapsi on jo melkein vuotta vanhempi.

Vanhempien on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää että juuri tämä oman ruumiin tarpeista huolehtiminen samalla rakastavalla tavalla kuin äiti on niistä huolehtinut, on itsetuntomme ydin. Lapsi kyllä oppii nämä taidot ilman äitiä, päivähoidon kasvattajan opastuksella, mutta jos äiti ei ole mukana siirtämässä lapselle yhteistä hoivaan liittyvää hyvää oloa, päivähoidon kasvattajan tuella, silloin näillä taidoilla ei koskaan ole itsetuntoa kohottavaa merkitystä, taaperon into ei ole näissä mukana.Hän tekee ne koska aikuiset sen häneltä vaativat. Jos äiti ei ole mukana hoivan luovuttamisessa lapselle häiriintyy myös äidin kehitys vanhempana. Äiti ei enää ole samalla aaltopituudella lapsen kanssa ja hänen on vaikea ymmärtää kasvavaa lasta myös tulevaisuudessa. (Katso äiti..jne. blogi)

Vanhemmat tapaavat omahoitajan

Äiti ja isä tarvitsevat tietoa taaperon kehitysvaiheesta ja miten pitkä päivittäinen ero taaperolle merkitsee. He tarvitsevat tietoa siitä miten taaperoa tukea ja auttaa yhdessä päiväkodin kasvattajan kanssa.
Vanhemmat ja taapero tarvitsevat päiväkodissa nimetyn hoitajan joka kantaa eritysen vastuun taaperon hyvinvoinnista ja yhteistyöstä vanhempien kanssa. Riittävän hyvän tuen antaminen taapero-ikäiselle lapselle ja tämän vanhemmille onnistuu huonosti isossa ryhmässä usean vaihtuvan aikuisen avulla.

Tavallisesti vanhemmat eivät ole saaneet riittävästi tietoa neuvolasta ennen päivähoidon aloitusta, siksi on ensiarvoisen tärkeää että tuleva omahoitaja ensimmäisessä keskustelussa vanhempien kanssa näitä asioita pohtii. Kannattaa siksi varata alku-keskustelulle riittävästi aikaa, hyvissä ajoin ennen päivähoidon aloitusta. Koska kyse on niin suurista, usein paljon tunteita herättävistä asioista, on tärkeä vanhempien ja tulevan omahoitajan käydä tämä ensimmäinen keskustelu ilman että lapsi on paikalla. Näin voidaan rauhassa paremmin keskittyä pohtimaan yhdessä.

Tämä tietenkin edellyttää että päiväkodilla ja hoitajalla on riittävästi asiaa koskevaa ymmärrystä ja tämän lisäksi työtavat jotka mahdollistavat lapsen tukemisen yhdessä vanhempien kanssa.Tässä suhteessa päiväkodit vaihtelevat suuresti. Päiväkodit jotka ovat työstäneet omahoitaja työtapaa Auta lasta kasvamaan- päivähoidon kehittämishankkeen lähtökohdista, edustavat tätä osaamista eri tasoisesti, riippuen siitä miten hyvin asiat ovat ymmärretty ja miten pystytty sisällyttämään uusi ymmärrys päiväkodin kasvatustyöhön.

Vanhemmat tarvitsevat hoitajan joka ymmärtää miltä lapsesta ja äidistä tuntuu. Tarvitsee hoitajan, joka auttaa vanhempia näkemään että ilman äidin apua ja ilman jatkuvaa yhteistä taaperon kehitysaskelten seuraamista, hoitaja ei pysty lasta riittävän hyvin tukemaan. Ilman jatkuvaa yhteyttä äitiin hoitaja ei pysty työtään tekemään!

Vaikka äiti onkin pitkän päivän poissa taaperon luota, ei se tarkoita että hänen merkityksensä äitinä vähenisi, se merkitsee vain että yhteydenpito lapsen elämään ei ole yhtä helppoa ja että hoitajan tehtävä on säilyttää hyvä tunne äidin ja lapsen välillä ja tukea äidin työtä taaperon kanssa kun äiti ei ole paikalla. Kertoa äidille taaperon päivästä mahdollisimman paljon, ei vain kivoista asioista vaan myös niistä asioista jotka ovat taaperolle olleet hankalia, näin antaen mahdollisuuden äidille auttaa ja ymmärtää.

Usein päiväkodin hoitajat jättävät kertomatta äidille vaikeista asioista koska uskovat näin suojelevansa äitiä, jolla muutenkin on stressiä ja usein syyllisyydentuntoja lapsen jättämisestä päivähoitoon. Silloin hoitajilta jää huomaamatta että he poistavat äidiltä mahdollisuuden auttaa lasta vaikeiden asioiden kanssa, poistavat mahdollisuuden nähdä ja ymmärtää lapsen arkea, poistavat täten myös vanhemman mahdollisuuden ymmärtää lapsen käyttäytymistä kotona, joka vuorostaan nakertaa äidin itsetuntoa vanhempana kun ei lastaan ymmärrä eikä pysty auttamaan.
Hyvää tarkoittavat hoitajat häiritsevät tällöin ymmärtämättömyydessään äidin ja lapsen välistä suhdetta. Taaperon kyky kertoa äidille asioita on olematon siksi omahoitajan merkitys on ratkaiseva.

Äiti ja taapero tutustuvat päiväkotiin yhdessä omahoitajan kanssa.

Kun vanhemmat ovat yhdessä pohtineet päivähoidon tuomaa suurta muutosta äidin ja taaperon elämässä ja vanhemmat ovat ymmärtäneet miten vaativasta asiasta on kyse silloin nähdään myös pitkän tutustumisajan merkitys ja tarve.

Äidille tarjotaan mahdollisuutta tulla päiväkotiin tutustumaan yhdessä taaperon kanssa. Kaksi viikkoinen tutustumisjakso antaa äidille ja taaperolle ja omahoitajalle mahdollisuuden alustavasti tutustua toisiinsa. Antaa mahdollisuuden äidille nähdä mitä taaperon päivä tulee sisältämään, miten päiväkodissa taaperon hoivaan liittyvistä asioista huolehditaan. Antaa äidille mahdollisuuden kertoa omahoitajalle miten kotona tehty jne. Taaperolle on erittäin tärkeää että äiti on mukana ja näkemässä ja hyväksymässä miten hänen tarpeistaan tullaan huolehtimaan. Kun äiti keskustelee ja ollaan yhdessä tulevan omahoitajan kanssa syntyy jo jonkun asteinen yhteys äidin ja hoitajan välillä, taaperon mielessä. Kun äiti ollut mukana päivään liittyvissä rutiineissa yhdessä omahoitajan ja taaperon kanssa, auttaa tämä taaperoa kestämään tilanteet kun äiti aloittaa työt. Etenkin alussa, ennen kuin suhde on riittävän kiinteä omahoitajaan, on taaperon vaikeata ottaa vieraalta vastaan apua. Omahoitaja pystyy lasta auttamaan ja tukemaan vasta kun tämä hänet tuntee ja häneen luottaa. Tutustuminen vie aikaa ja on monella tavalla tuskallista taaperolle, äidille ja myös omahoitajalle.

Omahoitaja ja äiti auttavat yhdessä taaperoa ero-ahdistuksen kanssa

Pitkä päivittäinen ero äidistä on kaikille taaperoille vaikeata. Kaikki lapset pelkäävät uudessa oudossa tilanteessa ilman äitiä. On paljon pelottavaa myös muiden lasten tunnepurkauksissa sekä ärsykkeiden paljoudessa. Niiden ymmärtäminen ja merkityksen hahmottaminen ilman apua, ei taaperon kehittymättömältä mieleltä vielä onnistu. Kaikilla lapsilla on ikävä äitiä ja hätä siitä tuleeko äiti takaisin.Taaperolla ei vielä ole kykyä säilyttää äitiä mielessään paria tuntia pitempää ilman apua. Taaperon stressinsieto kyky on vielä hyvin huono ja ajantajua ei vielä ole.Kaikki lapset ovat myös äidille kiukkuisia että jättävät taaperon päiväkotiin.
Nämä eivät ole helppoja asioita vanhempien tiedostaa. Erityisen tuskallisia ne ovat äidille.
Tilanteen näkeminen yhdessä vanhempien kanssa antaa kuitenkin parhaat edellytykset auttaa, ja vanhemmilla on arvokas tuki asiantuntevassa omahoitajassa joka tietää mistä on apua ja miten yhdessä taaperoa auttaa ja että alun tuska hiljalleen hellittää kun taapero alkaa tuntea olevansa turvassa myös päiväkodissa.

Ikävän ja pelon kanssa auttaminen on äideille helpompaa kuin kiukun. Äidin on vaikeata hyväksyä että lapsi on hänelle vihanen koska joutuu olemaan pitkän päivän päiväkodissa. Kuitenkin juuri tämän tunteen hyväksyminen ja siitä taaperon kanssa puhuminen ja sen ymmärtäminen auttaa taaperoa hallitsemaan tunteitaan yhdessä äidin ja hoitajan kanssa.Lapset tuovat eroon liittyviä tunteita esille omassa tahdissaan ja omalla tavallaan. Äidit usein toivovat ettei ehkä päivähoidon aloitus juuri heidän lapselleen olekkaan vaikeata. Lapsi ei ehkä näytä reagoivan äidin lähtemiseen parin ensimmäisen viikon aikana.Vaikeata se kaikille lapsille kuitenkin on ja tunteet tulevat esille ennemmin tai myöhemmin.
Mikä on tärkeää on vanhempien ja hoitajien ymmärtää että vasta kun lapsi on käytäytymisessään tuonut esille pelon, ikävän ja kiukun ja saanut apua näiden tunteiden kanssa vanhemmilta ja hoitajalta vasta silloin erossaolo äidistä ei enää tunnu liian vaikealta.
Tunteet saattavat tulla esille alussa vain kotona esim. ylimääräisenä kiukuttekuna nukkumaanmenossa tai yksinkertaisesti vain lisääntyneenä ärtyisyytenä. Äidin on ehkä vaikeata yhdistää tällöin kiukku päivähoidon aloitukseen. Tavallisesti juuri siitä kuitenkin on kyse ja lasta auttaa kun äiti esim kertoo taaperolle että ”lapset ovat usein kiukkuisia kun aloittavat päiväkodissa ja kun äiti on niin pitkään töissä. Tule äidin syliin ja mietitään. Arja-tätikin siellä päiväkodissa tietää että lapset ovat joskus vihaisia kun haluaisivat että äiti olisi paikalla, sitten kun tunnet Arjan paremmin sitten alkaa tuntumaan paremmalta. Äiti kertoo huomenna että sinua suututtaa, niin Arja auttaa kun äiti on töissä”.Seuraavan päivänä äiti puhuu omahoitajan kanssa miten kotona nähty taaperon kiukku ja miten siitä yhdessä taaperon kanssa ollaan keskusteltu.
Kiukku on taaperolle pelottava tunne ja äitiin suunnattu kiukku, kun tämä ei ole paikalla, on taaperon vaikea kestää, koska siihen liittyy pelko että äiti hylkää tai että viha äitiä vahigoittaa. Taaperolla ei vielä ole myöskään kykyä säädellä kiukkuaan se kasvaa usein suureksi ja pelottavaksi, ei ole kykyä palauttaa mieleen hyviä lohduttavia tunteit äitiä kohtaan näissä tilanteissa. Siinä taapero tarvitsee apua.
Kun äiti ei halua kiukkua taaperossaan nähdä, purkaa taapero tunnetta käyttäytymisen kautta, näin myös viestittäen äidille avun tarpeensa. Lapsi käyttäytyy agressiivisesti usein sekä kotona että päiväkodissa tai sitten vain jommassa kummassa esim.puree ja tuuppii toisia lapsia. Kokemus on myös osoittanut että vaikka hoitaja tilanteen ymmärtää ja pyrkii lasta auttamaan kiukun kanssa ei se onnistu jos äiti ei tässä ole mukana. Äidin täytyy antaa ”lupa” taaperolle tuntea kiukkua äitiä kohtaan ja näyttää taaperolle että äiti tämänkin tunteen ymmärtää ja hyväksyy ja haluaa taaperoa auttaa, ettei se äitiä vahingoita eikä suututa. Tuskallista tämä kieltämättä äidille on mutta vielä tuskallisempaa on silmien ummistaminen ja lapsen jatkuva pahoinvointi sekä vanhemman ja hoitajan avuttomuus. Esim.
Milla oli 1,5v aloittaessaan päivähoidossa.Millan ja äidin suhde oli hyvin
läheinen eikä äidin ollut vaikeaa ymmärtää eroon liittyviä ikävän ja pelon
tunteita sekä itsessään että Millassa. Äiti osasi hyvin auttaa Millaa näiden tunteiden
kanssa. Milla oppi myös pian omahoitajalle ja äidille kertomaan koska oli ikäva
tai että jokin pelotti tai jännitti. Kiukku oli kuitenkin tunne joka oli äidin vaikea
nähdä ja hyväksyä. Milla puri toisia lapsia, tuuppi ja oli ilkeä kun hoitajan silmä
vältti. Omahoitajan yritykset auttaa Milla päiväkodissa eivät paljoa auttaneet.
Omahoitajalla oli tapana aloittaa päivä oman pienryhmänsä kanssa pohtimalla
yhdessä lasten kanssa tunteita.Hän aloitti aina runolla joka kertoi äidilleen
kiukkuisesta taaperosta. Runo päättyi siihen että äiti otti taaperon syliinsä ja
ymmärsi miksi taapero oli ollut niin äidille vihainen. Joka aamu taaperot kuuntelivat
vakavina, silmät suurina runoa.
Kun äiti sulki lopussa lapsen syliinsä loistivat taaperoiden kasvot kuin
Naantalin aurinko ja kaikki halusivat kertoa miten olleet vihaisia, kaikki paitsi Milla
jonka katse oli poissa-oleva ja ilme vakava. Milla oli yhä kiukkunsa kanssa yksin.


Kun taapero näin autetaan eroon liittyvien tunteiden kanssa mahdollistetaan toimivan yhteyden säilyminen äidin ja taaperon välillä ja samoin normaalin kehityksen eteneminen.

Äidin säilyttäminen taaperon mielessä eron aikana tuo turvallisuuden

Äidin mielessä säilyttäminen, pitkän päivän aikana tuo turvallisuuden myös päiväkotiin. Kaikki apu taaperolle tässä on kullan arvoista. Äidistä puhuminen päivän aikana, etenkin ruokailussa ja nukkuumaan menossa jolloin äidin- ikävä usein tulee pinnalle, silloin auttaa miettiminen yhdessä lapsen kanssa miten äiti varmaan taaperoaan ajattelee juuri nyt kun tietää että on lounas-aika. Mietitään missä äiti on ( taaperoille on myös suuri apu jos ovat käyneet tutustumassa myös äidin työ-paikkaan ). Mietitään mitä ruuan jälkeen tehdään ja sitten miten äiti tulee hakemaan.
Kun äiti tämän ymmärtää on myös suuri apu ollut taaperolle kun yhdessä äidin kanssa ollaan valittu joku tietty pehmeä äidin vaate jossa ehkä äidin tuoksu vielä on ja äiti taaperolle kertoo että kun äitiä tulee ikävä niin tuntuu paremmalta kun vaikka kantaa vaatetta kaulan ympärille kiedottuna. Jotkut taaperot kantavat mukanaan vanhempien, tai äidin kuvaa. Usein taaperolle kuitenkin äidin vaate tuo paremmin läheisyyden tunteen. Valokuvat lasten perheistä seinillä, niistä taaperoiden kanssa keskusteleminen eivät koskaan lakkaa taaperoita kiinnostamasta.
Apua on myös omahoitajan kuvan pitäminen kotona taaperon nähtävillä.Tämä mahdollistaa hoitajasta puhumisen ja näin äidin ja hoitajan välisen suhteen vahvistamisen lapsen mielessä. Etenkin pitkien lomien aikana on tärkeä että vanhemmat auttavat taaperoa pitämään hoitajan ja näin myös päivöäkodin mielessään, silloin palaaminen päiväkotiin loman jälkeen ei tunnu niin vaikealta.
Apua on myös ollut kuvista jotka kertovat päivän rutiinit. Päiväkodeissa, yhdessä omahoitajan kanssa päivittäin toistuva päivän rutiinien hahmottaminen taaperon kanssa auttaa tuomaan turvaa. Kun taapero tietää mitä seuraavaksi on tulossa ja koska äiti sitten tulee hakemaan jäsentää päivää ja auttaa taaperoa sietämään äidin jälleen tapaamisen odotusta.
Vielä suurempi apu taaperolle ja myös vanhemmille on kun kotiin myös annetaan mukaan samat kortit, joiden avulla äiti päivittäin käy taaperon kanssa läpi päivän tapahtumat ja samalla auttaa taaperoa hiljalleen hahmottamaan mitä päivähoito päivä sisältää. Joissakin päiväkodeissa vanhemmat ovat kuvannueet lapsen näissä tilanteissa: kuva 1. Äiti tulee päiväkotiin taaperon kanssa ja omahoitaja tervehtii. Kuva 2. Aamupala. Kuva 3. Aamupiiri omahoitajan kanssa. Kuva 4. Ulkoilu. Kuva 5. Lounas. Kuva 6. Päiväunet. Kuva 7. Ulkoilu. Kuva 8. Äiti tulee hakemaan. Kaikissa kuvissa on myös omahoitaja mukana. Kuvat laminoidaan ja niistä tehdään kaksi sarjaa, toinen kotia varten ja toinen päiväkotia varten jota lapsi voi päivän aikana katsella omahoitajan kanssa.
Kotona äidin ja isän kanssa kuvien läpikäyminen tuo usein lapsen mieleen tunteita joista äidin kanssa tärkeä keskustella ja ehkä omahoitaja on jo antanut äidille eväitä keskusteluun kertomalla esim että ”ruoka ei tänään oikein maistunut, oli vielä niin ikävä”, tai sitten miten kivaa oli ollut ulkona liukumäessä jne.
Tavallisesti päiväkotiin sopeutuminen, turvattoman olotilan rauhoittuminen vie noin kaksi kuukautta. On kuitenkin paljon asioita jotka häiritsevät tätä prosessia jotka, pitkittävät eroahdistusta ja turvattomuutta ja näihin sisältyvää stressiä.



Tekijät jotka usein häiritsevät päiväkotiin sopeutumista

Siitä huolimatta että päiväkodissa ymmärretään aloituksen vaikeudet ja ollaan kehitetty työtapoja jotka pyrkivät vähentämään tähän sisältyvää stressiä, toteutuu aloitus harvoin mutkattomasti.
Alle kolmevuotiaiden päiväkotihoidossa ei riittävästi olla huomioitu taaperoikäisen avuttomuutta ja haavottuvaisuutta. Lapsia hoidetaan perinteisesti isoissa ryhmissä, pitkiä päiviä, usein vaihtuvien aikuisten varassa. Niissäkin päiväkodeissa jossa ollaan pyritty jakamaan lapset pienempiin, oman aikuisen kannattelemiin ryhmiin on paljon tekijöitä jotka rajoittavat hoitajan mahdollisuuksia tarjota lapselle riittävän hyvää tukea tuskallisen aloituksen aikana.
Hoitajalla on usein vaihtuvat työ-vuorot.Tavallisesti hän on paikalla vain osan lapsen hoito-päivää. Hoitajan vie pois lasten luota myös toisten ryhmien paikkaamiset, koulutukset, lomat ja sairauteen liittyvät poissaolot. Jatkuvuus suhteessa lapseen tässä niin tärkeässä alkuvaiheessa katkeaa jatkuvasti, aiheuttaen turvattomuuden pitkittymistä ja ylimääräistä stressiä.
Henkilöstön niukkuus estää useasti hoitajaa antamasta riittävää tukea aloittelevalle lapselle koska oman pien-ryhmän (4-5 lasta) ”vanhat lapset” eivät silloin saa tarvitsemaansa tukea. Omahoitajan on tällöin yksin selvittävä tuesta uudelle lapselle,auttaa mustasukkaisia ”vanhoja lapsia” uuden tilanteen stressin kanssa, hoitaa jokaisen pienen, hoivaan liittyvät asiat ja paljon muuta. Paljon aikaa vievät myös niin tärkeät jatkuvat keskustelut aloittelevien lasten äitejen kanssa. Näihin harvoin edes aikaa löytyy työ-päivän aikana, eikä ylitöitä saa tehdä jne

Riittämätön jatkuvuus yhteistyössä äidin kanssa pitkittää alun vaikeuksia. Näin käy usein kun työ imaisee äidin, eikä päivähoito ole pystynyt auttamaan äitiä ja isää näkemään äidin avun tarpeellisuuden eroahdistuksen kanssa. Tällöin lapsi jää omilleen vaikeiden tunteidensa kanssa eikä omahoitaja saa riittävästi äidin apua pystyäkseen lasta päiväkodissa ymmärtämään ja auttamaan. Äidin ja hoitajan välinen suhde ei myöskään kehity eikä yhteinen tuki lapselle vaikeassa tilanteessa toteudu.

Vanhempien ei aina ole myöskään helppoa heti ymmärtää miten hankala päivähoidon aloitus taaperolle on .Etenkin jos äiti on käynyt läpi toisenlaisen aloituksen jo kerran tai useammin, vanhempien lasten kanssa. Jos näissä aloituksissa ei eroahdistukseen olla kiinnitetty huomiota, saattaa äidistä alussa tuntua täysin turhalta puhua tunteista, haluaa että vain nopeasti ohitetaan alun vaikeudet: ”kyllä se siitä niin kuin muidenkin kohdalla”. Tavallisesti kuitenkin myöhemmin vaikeuksien ilmaantuessa äidin on helpompi nähdä mistä ne ovat peräisin, eikä ole liian myöhäistä äidin tulla uudelleen tutustumaan päiväkotiin yhdessä taaperon kanssa. Tästä on tavallisesti suuri apu taaperolle ja äidille.

Kokemus on osoittanut että hyvää alkua, lapsen auttaminen eroon liittyvien tunteiden kanssa, ei ole helppoa toteuttaa ja jää usein puutteelliseksi. Puutteellinen apu eroon liittyvien tunteiden kanssa häiritsee usein lapsen ja vanhempien suhdetta sekä myös lapsen kehitystä.