Haasteet alle kolmevuotiaiden päivähoidossa ovat tuskallisia tiedostaa

Pienten lasten päivähoito herättää meissä vanhemmissa ja myös päivöhoidon kasvattajissa runsaasti ristiriitaisia tunteita, eikä ihme. Lapsen hyvinvointi on meille kaikille tärkeä asia.
Alle kolmevuotiaiden päivähoitoon liittyy erityisen paljon huolta koska lapsi on vielä niin avuton , vailla omia taitoja siksi niin riippuvainen hoivaavan vanhemman jatkuvasta läsnäolosta ja avusta. ”Ennen vanhaan” tämä läsnäolo varmisti normaalin kehityksen- äidin hyvän hoivan asteittaisen siirtymisen lapsen omaksi osaamiseksi ja itsestä huolehtimiseksi, sekä monen muun perustavaa laatua olevan osaamisen lapsen emotionaalisessa kehityksessä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja pienet lapset ja vanhemmat ovat pitkät päivät erossa toisistaan. Vaikka ajat ovatkin muuttuneet, ja kasvatuskäytännöt sen myötä, ei pidä unohtaa että lapsen kehitysvaihekohtaiset tarpeet pysyvät samoina. Näiden tarpeiden turvaaminen, riittävän hyvän emotionaalisen kasvuympäristön takaaminen, on edellytys sille että lapsen kehitys etenee normaalisti.
Kiinteä toimiva suhde hoivaavaan vanhempaan on yhä edellytys lapsen ja vanhemman hyvinvoinnille. Sen toteutuminen on kuitenkin tänä päivänä huomattavasti hankalampaa.

Vanhemmat tarvitsevat runsaasti päivähoidon kasvattajan apua ja tukea pystyäkseen säilyttämään elävän kosketuksen lapsen arkeen ja kehitykseen, olemaan läsnä ja kokemaan itsensä tärkeäksi ja hyväksi vanhemmaksi pitkästä päivittäisestä erosta huolimatta. Hoitajat tarvitsevat kiinteän suhteen lapseen ja tämän vanhempiin että pystyisivät lasta ymmärtämään päivähoidossa sekä tukemaan lapsen ja vanhempien välistä suhdetta ja yhdessä vanhempien kanssa auttaa lasta kasvamaan. Toisin sanoen on ensiarvoisen tärkeää että päivähoito pystyy tarjoamaan vanhemmille mahdollisuuden säilyttää kiinteä suhde lapseen ja tämän arkeen. Tämä toteutuu parhaiten yhteityössä nimetyn hoitajan kanssa joka on erityisen läheinen lapselle ja tämän vanhemmille

Tämä edellyttää vuorostaan että päivähoidon ammattilaiset ymmärtävät paremmin lapsen varhaista kehitystä ja että kehitetään työtapoja joissa uusi ymmärrys elää ja mahdollistaa läheisen yhteistyön vanhempien kanssa. .Uusien työtapojen kehittäminen ei kuitenkaan onnistu jos päivähoitoa ohjaavat päätökset ja puitteet eivät tätä kehitystä riittävästi tue.

Lisääntynyt tarve ymmärtää lapsen varhaista kehitystä sekä uuden osaamisen integroiminen kasvatustyöhön onkin ollut monen kehittämishankkeen tavoite viimeiset kymmenen vuotta Ollaan käännytty lapsen emotionaaliseen kehitykseen erikoistuneiden ammattilaisten puoleen ja etenkin silloin kun yhteistyö on ollut pitkäjänteistä ja jatkuvaa eikä ainoastaan tiedon siirtoa, on uusi osaaminen alkanut elää kasvatustyössä ja johtanut uusien, vanhempia, lapsia ja päivähoidon kasvattajia paremmin tukevien, käytäntöjen kehittämiseen.

Ongelmana kuitenkin tänä päivänä on että päivähoitojärjestelmästä puuttuu rakenteet jotka mahdollistaisivat tämänkaltaisen poikkiammatillisen yhteistyön. Kyseinen yhteistyö mahdollistaisi myös tuen päivähoidon päättäjille tärkeiden lapsen hyvinvointia koskevien asioiden ymmärtämisessä. Alle kolmevuotiaiden ja heidän vanhempiensa tarpeiden näkeminen ja niihin vastaaminen päivähoidossa antaa mahdollisuudet ennaltaehkäistä tehokkaasti lasten lisääntyviä kehityksellisiä häiriöitä ja vaikeutuvia mielenterveysongelmia kuten myös vanhempien pahoinvointia.

Haasteet alle kolmevuotiaiden päivähoidossa ovat tuskallisia tiedostaa. On tuskallista katsoa peiliin ja myöntää että kaikki ei ehkä olekaan niin kuin olemme toivoneet. Toisaalta ongelmien tiedostaminen ja niihin puuttuminen antaa meille mahdollisuuden korjata ja parantaa.

Poikkiammatillinen yhteistyö on viimeiset kymmenen vuotta jo kantanut hedelmää ja parantanut mahdollisuuksia tukea päivähoidon kaikkein pienimpiä ja heidän vanhempiaan, mutta tämä työ on kuitenkin vasta alullaan. Päivähoidon rakenteet ja puitteet alle kolmevuotiaiden hoidossa eivät vielä riittävästi sisällä tarvittavaa ymmärrystä lasten ja vanhempien tarpeista. Päivähoitoa koskevat päätökset aiheuttavat jatkuvaa , jopa lisääntyvää stressiä lapsille, vanhemmille sekä päivähoidon kasvattajille Stressi häiritsee lasten ja vanhempien normaalia kehitystä ja vaikuttaa laajemmin koko yhteiskunnan hyvinvointiin.

Vaikka uudet päivähoidon kehttämistarpeet tässä laman kynnyksellä saattavat kauhistuttaa päättäjiä niin ongelmien ennaltaehkäisy on edullisempi ja vähemmän tuskallinen vaihtoehto kuin niiden korjaaminen jälkikäteen.

Meneillään olevat koulutukset

Auta lasta kasvamaan – työnohjauksellinen päivähoidon kehittämishanke

Tavoitteena tukea lapsen tervettä kehitystä ja pyrkiä ennaltaehkäisemään psyyk-
Kisten häiriöiden syntymisen.

Työmenetelmä on päiväkodin kasvattajien työnohjausprosessi jolla tuetaan
kasvattajien vaativaa työtä ja pyritään lisäämään heidän edellytyksiään vastata
lasten kehitysvaihekohtaisiin tarpeisiin sekä tukea vanhemmuuden ensisijaista
asemaa lasten hoidossa.

Hankkeessa yhdistyy päiväkodin kasvattajien kasvatustieteellinen, ja lapsen
emotionaaliseen kehitykseen erikoistuneen asiantuntjan osaaminen, pitkä-
jänteisessä jatkuvassa yhteistyössä


Tuusulan hanke: Omahoitajuuden perusteet alle kolmevuotiaiden ryhmässä 2009-2010

Syksy 2009

1. Alle kolmevuotiaan kehitys.
2. Vanhempien kehitys vuorovaikutuksessa taaperoon
3. Omahoitajakäytäntö.
Katso Äiti-taapero ja päivähoito moniste sekä Jari Sinkkonen. Pesästä lentoon .
”Miten Soukankujan päiväkodissa autetaan lasta kasvamaan.”
"Taapero päivähoidossa": koulutusmateriaali
" Äiti, isä ja lapsen hoiva varhaisessa vuorovaikutuksessa" :koulutusmateriaali
Erna Furman: "Auta lasta kasvamaan".


1. Alle kolmevuotiaan kehitys

Tavoitteena on pyrkiä eläytymään taaperon kokemusmaailmaan ymmärtämällä
paremmin taaperon avuttomuus ja mielen kehittymättömyys ja tämän myötä
aikuisen jatkuva avun tarve.
.

Keskeiset aiheet.

- Taaperon kehitysaskeleet
- Mikä turvaa taaperon normaalin kehityksen.
- Taapero-äiti suhteen laatu ja merkitys taaperon normaalin kehityksen kannalta.
- Taapero päiväkodissa

Yllämainittuja aiheita pohditaan ja lähestytään lukuisien käytännön esimerkkien avulla, joita sekä osallistujat että konsultti tuovat keskusteluihin.

2. Vanhemmuuden kehitys vuorovaikutuksessa taaperoon

Tavoitteena selkeyttää ja auttaa hoitajia entistä paremmin ymmärtämään
miten vanhemmat tarvitsevat toimivaa, riittävän läheistä suhdetta lapseen
kehittyäkseen vanhempina, kasvavan lapsen rinnalla

Mitä äiti-lapsi suhde ja isä-lapsi suhde ensimmäisen kolmen ikävuoden
aikana sisältää ja miten se kehittyy.

Miten vanhemmat tarvitsevat tukea omassa roolissaan äitinä ja isänä.


3. Omahoitajakäytäntö

Tavoitteena antaa raamit ja rakenne omahoitajakäytännölle. Auttaa hoitajia näkemään ja ymmärtämään miten käytäntö pyrkii vastaamaan lapsen ja vanhempien tarpeisiin päivähoidon aloituksessa, täten mahdollistaen perustan rakentamisen yhteistyölle vanhempien kanssa jossa yhdessä autetaan lasta eroahdistukseen liittyvien tunteiden kanssa.Samalla myös hoitajan suhde lapseen vanhemman avulla alkaa rakentua.

Keskeinen työtapa Auta-lasta kasvamaan hankkeessa on omahoitajakäytäntö joka on mahdollistaa läheisemmän suhteen syntymisen sekä lapsiin että heidän vanhempiinsa. Auta lasta kasvamaan työtavan perustana on ymmärrys siitä että merkitsevien suhteiden olemassaolo on edellytys sille että lasta ja tämän vanhempia pystytään päiväkodissa tukemaan riittävän hyvin.

Pohdinnan aiheita.

- Mitä omahoitajuus pitää sisällään.
- Mikä on omahoitajan rooli suhteessa lapseen ja tämän vanhempiin.
- Miten omahoitaja rakentaa suhteen vanhempiin ja lapseen askel askeleelta.
- Miten aloitus on tärkeä ja ratkaiseva vanhempien ja hoitajan välisen yhteistyösuhteen syntymiselle.
- Mitä päivähoidon aloitus on pienen lapsen näkökulmasta, mitä vanhemman, mitä hoitajan. Mitkä ovat tarpeet ja miten parhaiten auttaa.
- Mikä vaikeuttaa usein alkutyötä vanhempien kanssa
- Lapsen eroahdistuksen kanssa auttaminen, sen ymmärtäminen.
- Vanhemman tunteiden ymmärtäminen ja huomioiminen päivähoidon aloituksessa.

Runsaiden käytännön esimerkkien avulla pyrittiin eläytymään aiheisiin.


Kevät 2010

Tavoitteena syksyn teorian integroiminen käytännön työhön. Uuden käytännön toteuttaminen. Työnohjauksessa päiväkodin kasvattajilla on mahdollisuus yhdessä pohtia uutta oppimisprosessia. Miten hankalaa uusien toimintatapojen tuominen hoitotilanteisiin on, vaikka syksyllä moni asia tuntuikin niin itsestään selvältä.

Työnohjauksen tavoite on auttaa työntekijöitä ylittämään niitä esteitä joita uuden työtavan toteuttamisen tielle tulee, ts. mahdollistaa kehitysprosessin jatkuminen. Tämä tapahtuu siten että yhdessä pohditaan jotain tiettyä eteentullutta ongelmaa hoitotyössä, ymmärretään tilanne yhdessä paremmin ja pohditaan miten edetä.




Pohdinnan aiheita.

- Vaikeuksia saada vanhemmat alkukeskusteluun ilman lasta, tai jopa yleensä tulemaan.
- Eroahdistukseen liittyvistä tunteista puhuminen vanhempien kanssa ei ole helppoa.
- Lapsen auttaminen eroon liittyvien tunteiden kanssa
- Kasvattajien omien lapsen herättämien tunteiden käyttäminen lapsen käytöksen ymmärtämisessä ja tukemisessa.
- Tutustumisvaiheen tärkeyden näkeminen ei ole helppoa ei vanhemmille eikä aina myöskään kasvattajille.
- Erityisesti lapsen kiukun tunnistaminen ja siitä puhuminen vanhempien kanssa on vaikeaa.
- Suhteen rakentaminen lapseen tuntuu helpommalta, tuo mukanaan onnistumisen tunteita ja uusia ulottuvuuksia hoitotyössä.
- Päiväkodeissa tapahtuvat jatkuvat muutokset sekä lasten että aikuisten kohdalla vaikeuttaa työtä. Päivähoidon niukka resurssointi tekee lapsiryhmistä hyvin herkästi haavoittuvia joka taas lisää lasten ja aikuisten stressiä.
- Kehitysprosessi katkeaa usein yllämainituista syistä. Työntekijät joutuvat jatkuvasti aloittamaan alusta.
- Päivähoitoon liittyviä stressitekijöitä pohdittin paljon. Niiden merkitystä lasten vanhempien ja hoitajan kannalta. Miten puuttua stresseihin auttaa niiden kanssa ja joskus jopa jonkun stressin poistaminen uuden työkäytännön kautta.

Tavallisesti lapsen ja vanhempien sopeutuminen päiväkotiin.,pohjan rakentaminen yhteistyölle vanhempien kanssa sekä jonkun asteisen suhteen kehitys lapseen on saavutettu kahdessa kuukaudessa.


Syksy 2010


Työnohjauksessa käsitellään kasvattajien keskusteluihin tuomia aiheita ja pulmia samaan tapaan kuin syksyllä.

Syksyn tavoitteena on myös keskittyä läheisemmin lapsen kehitysaskelten tukemiseen yhdessä vanhempirn kanssa, miten yhdessä hahmottaa lapsen kehitysvaiheen tärkeät askeleet miten yhdessä tehdä suunnitelmia näiden tukemiseksi. Tällöin eroahdistukseen liittyvät tekijät, vaikka ne ovat jatkuvasti myös osana työtä, eivät kuitenkaan enää vaadi kaikkia voimia.Myös omahoitajan kiinteämpi suhde sekä lapsiin että heidän vanhempiin antaa paremmat edellytykset yhdessä nähdä lapsen tarpeet.


Jatkokoulutus omahoitajuuden perusteet käyneille syksy 2009-kevät 2010

Koulutuksessa keskitytään pohtimaan taapero-ikäisen kehitysaskelia yksityiskohtaisemmin.
Taapero-ikäisen kehityksen tukeminen ja pohtiminen yhdessä vanhempien kanssa edellyttää hoitajilta ymmärrystä ja osaamista taaperoikäisen kehitystavoitteista.

Koulutuksessa pohditaan miten päivähoidon arjessa taaperon keskeisiä kehitysaskelia tuetaan ja miten autetaan vanhempia tekemään yhteisiä suunnitelmia omahoitajan kanssa lapsen kehitysaskelten saavuttamisessa.

Tarkemmin sisällöstä myöhemmin.


Omahoitajuuden perusteet alle kolmevuotiaiden ryhmässä sekä jatkokoulutus perusteet käyneille – koulutuksen toteutus ja kustannukset.

Puolitoista vuotta kestävään koulutukseen osallistuu kerrallaan yhdeksän pienten ryhmän kasvattajat. Käytännössä tavallisesti osaanottajat ovat yhdeksästä eri päiväkodista. Osallistujat jaetaan päiväkodeittain kolmeen ryhmään.
Koulutus ja työnohjaus toteutuu ryhmittäin seuraavasti:

Kevään aikana jokainen pienryhmä kokoontuu viisi kertaa kolmen viikon välein. Tapaamisten sisältö on alle kolmevuotiaan lapsen kehitysvaiheen, tarpeiden ja edellytysten pohdintaa sekä omahoitajakäytännön perusteellista läpikäyntiä. Tavoitteena on antaa hyvät eväät syksyn aloituksia varten, selkeä teoreettinen raami omahoitajuuden toteuttamiselle. Kts. Liite.

Tapaamiset ovat parhaiten onnistuneet klo 12:30- 14:00 aikana jolloin lapset ovat päiväunilla ja apua tarvitaan vähemmän. Päiväkodit ovat myös vuorotelleet tapaamispaikan suhteen.( Tapaamiset siis kolmessa päiväkodissa) Jotkut ryhmät ovat mieluiten tavanneet työpäivän jälkeen

.Syksyllä tapaamiset jatkuvat kolmen viikon välein. Tavoitteena on teorian integroiminen käytännön työhön. Uuden käytännön asteittainen toteuttaminen. Kts.liite. Tapaamiset jatkuvat kevään loppuun.

Päiväkotien johtajat sekä kiertävät erityislastentarhanopettajat ovat tervetulleita kaikkiin tilaisuuksiin. Kokemus on osoittanut että johtajan ja kelton tuki oppimisprosessin aikana on ensiarvoisen tärkeä.

Syksyn ja kevään aikana keltoilla ja johtajilla on erikseen tapaaminen jossa kouluttajan kanssa pohditaan tunnelmia ja taloissa koulutuksen aikana tulleita pohdinnan aiheita.

Kustannukset

Kevät:5x 1½t a 65 euroa tunti = 487 euroa per ryhmä. 3 ryhmää = 1461 euroa.

Syksy: 7x 1½t a 65 euroa tunti = 683 euroa per ryhmä. 3 ryhmää = 2049 euroa.

Kevät: 7x 1½t a 65 euroa tunti = 683 euroa per ryhmä. 3 ryhmää = 2049 euroa.

Keltojen sekä johtajien omat tapaamiset syksyllä ja keväällä 1½t a 65 euroa x4 = 390 euroa.

Yhteensä: 5949 euroa
Ei ALV:a Terveys ja sairaanhoitopalvelu § 34-36



Lastenpsykiatriaan erikoistuvan opiskelijan observaatio päiväkodin pienten
ryhmässä.

Miksi:
- Arvokas mahdollisuus käytännössä seurata alle kolmevuotiaan kehitystä

- Auttaa opiskelijaa ymmärtämään mitä päivähoidon arki pitää sisällään, josta suuri apu myöhemmin ammatissa. Auttaa ymmärtämään asiakasaperheen tilannetta ja antaa paremmat edellytykset auttaa päiväkoteja jossa asiakasperheen lapsi(t) ovat.

- Yli ammattirajojen lapsen hyvinvointia tukevan yhteistyömallin kehittäminen.

- Antaa mahdollisuuden mielenterveysammattilaisille auttaa kehittämään tulevaisuuden päivähoitoa entistä enemmän lapsen ja vanhempien tarpeiden kohtaamisessa.( päivähoitoa kehitettäessä tärkeä hyödyntää eri ammattiryhmien lasta koskevaa osaamista ja ymmärrystä).


Opiskelija tulee oppimaan ja ymmärtämään ei neuvomaan tai opettamaan päiväkodin kasvattajia (te olette asijantuntijoita!).


Käytännön toteutus

Opiskelija observoi lapsiryhmässä kerran viikossa 45-50 min vuoden ajan, kesäkuukaudet lukuunottamatta.

Opiskelija tapaa ryhmän henkilökuntaa yhteisessä palaverissa kerran kolmessa viikossa 1½t.

Opiskelija tapaa päiväkodin johtajaa säännöllisesti.

Opiskelija osallistuu omaan, allekirjottaneen johtamaan, työnohjausryhmään joka kolmas viikko.

Observaatio lapsiryhmässä

- Vanhempia informoidaan opiskelijan tulosta. Kerrotaan että liittyy opintoihin.
Kerrotaan käytännön puitteet ja järjestelyt lapsiryhmässä. Kehotetaan
vanhempia kertomaan lapselleen opiskelijan tulosta.

- Hoitaja kertoo lapsille etukäteen opiskelijan tulosta. Miksi, miten kauan, mitä
tulee ryhmässä tekemään. Suunnitellaan lasten kanssa yhdessä missä tulee
istumaan jne.

- Opiskelijalla etukäteen mietitty tuoli ja paikka observaatio aikana (tärkeä
eteenkin alussa!)

- Opiskelija ei tee omaehtoisia aloitteita kontakteissa lapsiin. Kun lapsi tekee
aloitteen hän kutenkin vastaa tähän mahdollisimman luontevasti. Opiskelija
pyrkii kaikin tavoin kunniottamaan kasvattajien työtä.


Opiskelijan ja henkilökunnan yhteiset palaverit ( ”ihmettelyryhmä”)

Mahdollisuus yhdessä miettiä observaation aikana heränneitä ajatuksia ja kysymyksiä.

Päivähoidon kasvattajan ei aina ole helppoa ymmärtää miten ”ulalla” opiskelija alussa on. Päivähoidon maailma on hänelle uusi ja outo ja vie aikaa ennen kuin hän alkaa sitä ymmärtämään.

Mitä tutummaksi ajanmyötä tullaan sitä paremmin pystytään yhdessä asioita tarkastelemaan ja ihmettelemään..

Johtajan ja opiskelijan yhteiset tapaamiset

Johtajan merkitys ja tuki sekä observaatioon osallistuvalle ryhmälle että päiväkodin muille lapsiryhmille yhteistyön aikan on erittäin tärkeä siksi säännölliset tapaamiset opiskelijan kanssa ovat suositeltavia.

Antaa mahdollisuuden johtajalle seurata missä ollaan menossa ja minkälaiset
asiat ajankohtaisia.

Opiskelija sopii yhdessä johtajan kanssa taapaamisista etukäteen.


Ennen observaation aloitusta opiskelija ottaa yheyttä päiväkodin johtajaan ja sovitaan tapaamisesta tulevan ryhmän kasvattajien kanssa. Tällöin opiskelijalla ja lapsiryhmän aikuisilla on mahdollisuus jo ennen aloitusta tavata toisiaan ja sopia ylläolevista järjestelyistä sekä yhdessä pohtia mahdollisia observaatioon liittyviä esiintulleita kysymyksiä.

Alle 3-vuotiaiden lasten päivähoidon keskeiset haasteet

Alle kolmevuotiaiden päivähoidon toteutuminen isoissa lapsiryhmissä usean aikuisen varassa, on monella tavalla haasteellista. Tämän ikäisen lapsen kehittymättömyys ja avuttomuus sekä vanhempi-lapsi suhteen herkkyys ja haavottuvaisuus ovat asioita joihin paneutuminen ja perehtyminen on edellytys lasta ja vanhempia riittävän hyvin tukevien hoitokäytäntöjen kehittämiselle.

Kehitysaskeleemme vastasyntyneestä aikuisuuteen ovat meille kaikille samat. Miten me nämä askeleet otamme ja minkälaisia meistä aikuisena tulee, miten me elämässä pärjäämme, riippuu monesta tekijästä sekä ulkoisista että sisäisistä. Keskeistä ja tärkeää on että jokaisessa kehitys vaiheessa saavutamme kehityksellisesti tarvittavat valmiudet että pystymme vastaamaan seuraavan vaiheen haasteisiin.
Jos lapsi ei yllä kehitysvaihekohtaisiin tavotteisiin häiritsee tämä normaalin kehityksen kulkua aiheuttaen usein paljon tuskaa sekä lapselle että tämän vanhemmille.

Lapsen varhaisen kehityksen vaiheista on paljon tietoa ja osaamista. Tämä ymmärrys ei kuitenkaan elä riittävästi yleisessä tietoisuudessa. Tähän ei myöskään ole ollut aikaisemmin tarvetta koska alle kolmevuotiaiden mielen kasvu ja emotionaalinen kehitys oli turvassa vanhempi- lapsisuhteessa jossa oli kiinteytta ja jatkuvuutta jossa äidin hoiva siirtyi luontevasti asteittain lapsen omaksi arvostetuksi osaamiseksi, kuten möys muut tärkeät kehitysvaihekohtaiset valmiudet. Äiti ei tarvinnut teoriaa koska läheisyys lapseen auttoi häntä vastaamaan oikealla tavalla lapsen tarpeisiin, hän pystyi tuntemaan lapsen kanssa ja myös suojelemaan tätä tilanteissa jotka olivat vielä liian vaativia tai pelottavia
Tänä päivänä tilanne on kuitenkin aivan toinen. Pitkä päivittäinen ero äidin ja lapsen välillä häiritsee usein äidin mahdollisuuksia tuntea lapsen kanssa sekä myös olemaan intuitiivissti läsnä auttamassa lasta eri kehitysaskelten ottamisessa. Äidit tarvitsevat paljon päiväkodin kasvattajan apua että suhde lapseen säilyisi kiinteänä ja toimivana. Äiti tarvitsee hoitajaa joka ymmärtää äidin kiinteän läsnäolon tarpeen lapsen mielessä ja joka ymmärtää mitä tämä varhainen vuorovaikutus pitää sisällään ja osaa myös auttaa äitiä ymmärtämään miksi hänen läsnäolonsa on niin tärkeä.

Taaperovaihe on kehityksessämme hyvin tärkeää ja samalla helposti haavottuvaa aikaa. Tämän kehitysvaiheen häiriöt ovat kauaskantoisia ja persoonallisuuden perusrakenteisiin vaikuttavia ja niiden korjaaminen jälkikäteen on erittäin hankalaa.

On tärkeä ymmärtää ja tiedostaa että mm.kykymme tuntea empatiaa, hallita tunteitamme kuten myös motivaatio oppimiseen on peräisin varhaislapsuudesta. Tässä ikävaiheessa muotoutuu itsetuntomme perusta. Myös ratkaisevat eväät kykyymme toimia vanhempina ommille lapsillemme ovat näistä varhaisista kokemuksista peräisin.

Vakavat huolenaiheet vanhempien ja lasten kohdalla tänä päivänä liittyvät lisääntyvässä määrin vaikeuksiin joiden juuret ovat varhaiisissa kehityshäiriöissä, eikä niin kuin yleisesti uskotaan että ongelmat ovat syntyneet koulussa "koska lapsen erikoislaatua ei ymmärretä" tai opetus ei ole riittävän oppilasta "inspiroivaa" tai ettei koulu pysty "pitämään kuria" jne. Totta on että lasten koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyvät vaikeudet ovat jatkuvasti kasvaneet. Ne hankaloittavat sekä lasten että vanhempien ja suuressa määrin myös opettajien elämää. Tämä kuitekin kertoo pikemmin siitä että pärjäämiseen tarvittavt valmiudet eivät lapsessa ja nuoressa ole riittävästi kehittyneet, kuin koulun tai opetuksen puutteista.

Olemme huolissamme erityisesti lasten lisääntyvistä ja vaikeimmista mielenterveysongelmista, riittämättömästä tunteiden hallinnasta, lisääntyvästä agressiivisesta käyttäytymisestä, empatian puutteesta ja oppimiseen liittyvistä kasvavista ongelmista. Olemme myös huolissamme vanhemmuuteen liittyvistä vaikeuksista.Vanhempien kasvava avuttomuus ja epävarmuus omassa vanhemmuudessaan on yhtälailla huolenaihe.

Päivähoidon merkitys ja vastuu on Suomessa suuri. Valtaosa alle kouluikäisistä sekä nopeasti kasvava määrä alle kolmevuotiaista viettää suurimman osan valveillaolevasta ajasta päiväkodin isossa lapsiryhmässä. Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää että päivähoito pystyy riittävän hyvin vastaamaan pienten lasten ja heidän vanhempiensa pitkään päivittäiseen erossaoloon liittyviin tarpeisiin, näin mahdollistaen lapsen ja vanhempien normaalin kehityksen.

Nopea dramaattinen muutos Suomen käsvatuskäytännössä asettaa uusia merkittäviä haasteita päivähoidolle. Ehkä suurin haaste on alle kolmevuotiaan lapsen emotionaalisen kasvun lisääntynyt ymmärtämisen tarve ja uuden osaamisen integroiminen kasvatustyöhön. Tämä onkin tiedostettu päivähoidon piirissä ja viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet erilaisten koulutus- ja kehittämishankkeiden vilkasta aikaa.

Päivähoidon ammattilaiset ovat lisääntyvässä määrin kääntyneet lapsen emotionaaliseen ksvuun erikoistuneiden asiantuntioiden puoleen. Etenkin silloin kun uuden tiedon jakamisen lisäksi ollaan nähty tärkeänä ja mahdollisena pitkäjänteinen yhteistyö näiden kahden ammttikunnan välillä, on uusi ymmärrys kannatellut ja antanut sisältöä uusille käytännöille.

Kahdentoista vuoden ajalta on jo runsaasti näyttöä siitä miten uudet käytännöt ovat paremmin pystyneet tukemaan lapsia,vanhempia ja myös päivähoidon kasvattajia. Esimerkkinä mainittakoon omahoitajatyötapa joka on tuonut hoitajat lähemmäksi lapsia ja heidän vanhempiaan sekä mahdollistanut omahoitajan ja lapsen vanhempien välisen merkitsevän yhteistyön jossa lapsen tarpeita ja kehitykseen liittyviä haasteita yhdessä kohdataan.

Tämä poikkiammatillinen yhteistyö, jota oma työni Auta lasta kasvamaan päivähoidon kehittämishankkeessa edustaa, on myös auttanut päivhoidon kasvattajia näkemään ja ymmärtämään paremmin alle kolmevuotiaiden päivähoitoon liittyviä stressitekijöitä ja niiden vaikutuksia. Huolestuttavaa on että hoitajat yhä useammin ovat tilanteessa jossa päivähoidon vallitsevat rakenteet eivät riittävästi tue, tai jopa estävät uusien käytäntöjen toteutumisen.

Suomessa päivähoito on tärkeä osa yhteiskuntaa. Meidän kaikkien yhteinen asia on päivähoidon laadun ja toimivuuden takaaminen. Päivähoitoon liittyvät huolen ja pohdinnan aiheet ovat tärkeitä tiedostaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla jakäyttää tehokkaasti olemassaolevaa lasta koskevaa osaamista näiden asioiden pohdinnassa. Tarvitaan pitkäjänteistä yhteistyötä jonka mahdollistaa vain uusien päivähoitojärjestelmän rakenteiden kehittäminen, joissa lapsen emotionaaliseen kasvuun liittyvä osaaminen ja pedagoginen asiantuntemus pystytään yhdistämään ja hyödyntämään poikkiammatillisessa tavotteellisessa ja jatkuvassa yhteistyössä.

Alle kolmevuotiaiden päivähoidon puitteiden ja ranteiden uudelleen arviointi tämänkaltaisessa yhteistyössä antaisi mahdollisuudet ja edellytykset entistä paremmin ymmärtää taaperon ja tämän vanhempien tarpeet päiväkotihoidossa sekä auttaisi kehittämään tarvittavat raamit tukemaan niitä työtapoja jotka mahdollistavat näiden tarpeiden kohtaamisen.

Tehokkain tapa nuorten ja lasten sekä vanhempien pahoinvoinnin ehkäisemiseksi on varmistaa riittävän hyvä tuki päivhoidon kaikkein pienimmille ja heidän vanhemmilleen.

Ajatuksia lasten tarkkailusta ja käyttäytymisen dokumentoinnista tukena vanhempien kanssa käytävissä keskusteluissa kun lapsella on ongelmia

onLasten tarkkailu ja käytöksen dokumentointi tukena vanhempien kanssa käytävissä keskusteluissa sisältää monia tärkeitä, tarkkaan mietittäviä näkökohtia.
" Kun lapsia on niin paljon ja on mahdotonta muistaa kaikkea".
Onko tarpeellista muistaa kaikkia yksityiskohtia?

Lapsen käyttäytymisessä esiintulleet huolenaiheet ovat tavallisesti toistuvia ja jatkuvia, vasta silloin ne alkavat huolestuttaa. On vaikea nähdä että yksityiskohdilla olisi tällöin merkitystä.
Kun hoitajan suhde lapseen ja tämän vanhempiin on riittävän läheinen ja jatkuva, elävät vaikeat asiat hoitajan mielessä. Lapsen käyttäytymisen yksityiskohdat eivät ole relevantteja, vain sillä on merkitys että hoitaja on huolissaan, toivon mukaan yhdessä vanhempien kanssa, ja että yhdessä pyritään ymmärtämään mikä on lapsen tarve ja tunne tai tunteet joiden kanssa tämä tarvitsee aikuisten apua.

On myös tärkeä ymmärtää tarkkailun ja dokumentoinnin merkitys vanhemmille, sekä miksi hoitajat kokevat tarvitsevansa näitä apuvälineitä.

Minun on vaikeata uskoa että kenestäkään vanhemmsta tuntuisi hyvältä ajatus että useat aikuiset tarkkailevat ja dokumentoivat hänen lapsensa "poikkeavaa" käyttäytymistä päivän aikana.Ajatus tuo mukanaan etäisyyden olon. Ikään kuin pieniä lapsia pystyttäisiin paremmin ymmärtämään keräämällä tietoa ulkoisesta käyttäytymisestä. Kun näin uskotaan silloin unohtuu kaikkein tärkein, hoitajan ja lapsen välisen suhteen merkitys ja tunnetasolla tapahtuva empaattinen lapsen ymmärtäminen.

Hoitajat päiväkodeissa tuntevat itsensä usein avuttomiksi lapsen ymmärtämisessä, eikä se todellkaan ole helppoa kun lapsen keinot kommunikoida ja ymmärtää omia tunteitaan ovat vielä niin kehittymättömät. Totta on myös että usein hoitajat ovat liian "etäällä" lapsesta ja tämän vanhemmista että pystyisivät empaattisesti ymmärtämään lapsen tarpeita ja vastaamaan niihin oikealla tavalla. Tämä avuttomuus herättää ymmärrettävästi hoitajissa tarvetta hallita tilannetta.
Kun lapsen käytös ahdistaa, eikä löydy keinoja auttaa, silloin tarkkailu, dokumentointi ja myöhemmin ehkä näiden havaintojen pohjalta, diagnoosin saaminen, saattaa lieventää hoitajien (sekä vanhempien) avuttomuuden tunnetta, että tilanne on jotenkin paremmin hallinassa. Ikävä kyllä tästä harvoin kuitenkaan on todellista apua lapselle, vanhemmille tai hoitajille. Tähän prosessin sisältyy usein liian vähän lapsen tilanteen yhdessä ymmärtämistä, pikemminkin aikuisten avuttomuuden ja syyllisyyden tunteiden helpottamista, joka tietenkin sekin on tärkeää.

Vanhemman näkökulmasta, kun lasta näin tarkkaillaan, tarkkaillaan myös häntä, hänen onnistumistaan tai eteenkin epäonnistumistaan vanhempana. Oli sitten miten"avoin" suhde tahansa vanhempiin on tämä tosiasia aina läsnä. Tiedämme ettei vanhemmuutta voi erottaa erilliseksi ilmiöksi ja että sillä on aina hyvin syvältä koskettava henkilökohtainen, herkästi haavoittuva, itsetunnollinen merkitys. Vanhemmista on aina tuskallista kun lapsella on ongelmia. Lapsen hyvinvoinnin asettaminen omien itsetuntoon liittyvien tarpeiden edelle on vanhemmuuden tärkein kriteeri mutta se ei ole helppoa.

Kun hoitaja pystyy tiedostamaan jakavansa vanhempien kanssa samoja vaikeita tunteita suhteessa lapseen, kuten avuttomuutta kun ei ymmärrä.Sekä myös hyväksymään tosiasian että kuten vanhemmat, tekevät myös he virhearviointeja, eivätkä aina jaksa tai ymmärrä asioita lapsen näkökulmasta, silloin vanhempien on helpompaa työskennellä hoitajien kanssa ja uskoa että lapsen hyvinvointi on myös hoitajalle, ei vaan ammatillisesti, vaan myös henkilökohtaisesti tärkeä.
On olemassa vaara että tarkkailija asettuu suhteen ulkopuolelle. Hoitaja joka pyrkii auttamaan lasta ulkoisen tarkkailijan tavoin ei usein tiedosta läheisen suhteen merkitystä. Vanhempien on usein tällöin vaikeata ottaa vastaan hoitajan tarjoama apu ja tulkitsevat sen usein arvosteluksi ja lapsi on se joka eniten kärsii, koska tarvitsee vielä pitkään hoitavien aikuisten tukea ja apua ennen kun hän on saavuttanut taidot selvitä omillaan.

Tietenkin hoitajat tarkkailevat lapsen käyttäytymistä jatkuvasti, kuten kaikissa ihmissuhteissa olemme tietoisia ja pyrimme jatkuvasti ymmärtämään ja tulkitsemaan toisten käyttäytymistä.Me emme kuitenkaan ihmisuhteissamme näe tarpeellisena dokumentoida ystäviemme tai lastemme käyttäytymistä. Me emme sitä tee koska se todellakin tuntuisi melko kummalliselta ja tarpeettomalta, koska suhde tärkeään ihmiseen auttaa meitä näkemään ja ymmärtämään mistä kulloinkinon kyse.
Kun hoitajan suhde lapseen sisältää nämä kaikkein tärkeimmät ihmissudeelementit, silloin hän pystyy parhaiten auttamaan lasta ja tämän vanhempia.

Elikkä olemme taas palanneet lähtöruutuun. Ilman merkitsevää suhdetta ei olemitään.Lasta ei voi todella auttaa kasvamaan ja oppimaan ilman suhdetta. Lapsi oppii samaistumisen kautta, hän samaistuu vain tärkeisiin ihmisiin koska rakastaa ja arvostaa heitä ja haluaa olla heidän kaltaisensa. Vanhemmat toivonmukaan säilyvät lapsen elämässä tämän kaltaisina tärkeinä ihmisinä. Ei pidä kuitenkaan vähätellä päiväkodin kasvattajien merkitystä lapsen kasvun tukijoina. Hoitajan merkitys määräytyy kuitenkin pitkälti sen mukaan miten merkitsevä hänen suhteensa on ollut lapseen ja tämän vanhempiin, miten tärkeänä vanhemmat ja lapsi ovat hänet kokeneet, miten hän on yhdessä vanhempien kanssa auttanut lasta askel askeleelta hallitsemaan itseään,tulemaan toimeen toisten lasten kanssa ja oppimaan asioita.

Olen pitkään työskennellyt päivähoidon ammattilaisten kanssa ja tässä yhteydessä observoinut lapsiryhmiä lukuisissa päiväkodeissa, sekä myös pohtinut kasvattajien kanssa mm. heidän kokemuksiaan observoijan läsnäolosta.
Ennen kuin olemme tutustuneet toisiimme, ennen kuin hoitajat todella ovat uskoneet siihen etten ole tullut heitä arvostelemaan tai arvioimaan vaan että pyrin heidän avullaan ja yhdessä ymmärtämään päivähoidon maailmaa, on läsnäoloni ryhmässä varsin ahdistava hoitajille." Nyt se näkee miten avuton usein olen". "Mitäköhän se ajattelee". jne Ulkoinen fasaadi kuitenkin kertoo jotain aivan muuta: " Miten hyväettä olet täällä, pystyt varmaan antamaan toisenlaisen näkökulman.." jne. Alla olevista tunteista pystymme keskustelemaan vasta kun suhteemme on kehittynyt ja ole pystynyt näkemään ja empatisoimaan heidän työhönsä liittyvien vaikeiden asioiden kanssa.

Tilanne on jossain määrin verrattavissa tilanteeseen jossa hoitajat tarkkailevat ja dokumentoivat käyttäytymistä päiväkodissa.
Jos työssäni hoitajien kanssa tarkkailisin lasten käyttäytymistä ja tämän jälkeen kertoisin hoitajille miten lapset oireilevat, ilman kokonaistilanteen ymmärrystä, ilman suhdetta hoitajiin silloin tieto vain ahdistaisi eikä siitä olisi kenellekään apua. Hoitajat kokisivat epäonnistuneensa työssään koska eivät ole pystyneet lasta auttamaan, eivät ole ymmärtäneet mistä on kyse ja kaiken kukkuraksi olen ollut tätä kaikkea seuraamassa, ja mitähän minä ajattelen.

Hoitajia ei auta se että heille kuvataan lapsen ongelmat ja keinot ja harjoitukset miten ongelmakäyttäytyminen saadaan kitkettyä. Vasta kun hoitajan suhde lapseen ja tämän vanhempiin on riittävän läheinen, pystyy hoitaja ymmärtämään mistä kenkä puristaa ja mikä tähän auttaa, aivan kuten silloin kun ymmärrämme läheisiämme koska he ovat meille tuttuja ja koska he ovat meille tärkeitä.

Päiväkodin kasvattajan työ on tänä päivänä varsin haastavaa. Samalla tuntuu siltä että se on jatkuvast vaikeutumassa monestakin syystä, mutta keskeisin ja vakavin este laadukkaalle päivähoidolle on kieltämättä se tosiasia ettei jatkuvien tärkeiden ihmissuhteiden merkitystä pienen lapsen elämässä enää nähdä riitävän tärkeänä. Päivähoidon vanhemmille tarjoamassa palveluissa tingitään tästä jatkuvasti. Myös vanhempien on lisääntyvässä määrin vaikeata nähdä miten turvallisten tärkeiden aikuisten läsnäolo lasten elämässä takaa parhaiten lapsen hyvinvoinnin ja normaalin kehityksen.
Lapset jätetään liian usein, pitkiksi ajoiksi jatkuvasti vaihtuvien pinnallisten pätkäsuhteiden varaan. Mitä piennemmästä lapsesta on kyse, mitä avuttomampi lapsi on sitä haitallisemmat ovat myös seuraukset, eivät ainoastaan lapselle vaan myös vanhemmille joiden mahdollisuudet säilyttää elävä yhteys lapsen elämään ja kehitykseen vaaraantuu kuten myös heidän kehityksensä vanhempina.

Ikkuna päivähhoidon maailmaan

Päivähoidon maailma on useimmille meistä varsin tuntematon, kummallista kyllä jopa usein siellä päiviään viettävien lasten vanhemmille, siitä huolimatta että kyseessä on yhteiskunnan ehkä tärkein instituutti. Suomessa valtaosa lapsista viettää suurimman osan varhaislapsuudestaan päiväkotihoidossa. Eväät aikuisuutta varten, persoonallisuuden kannattelevat rakenteet kehittyvät varhaislapsuudessa, eikä niin kuin usein uskotaan että tärkein kehitys tapahtuu lapsen aloittaessa koulun. Sekä että tämä on se aika jolloin avun saaminen erilaisten kehitykseen liittyvien vaikeuksien kanssa on tärkeintä, kun se tosiasiassa ( ikävä kyllä!) usein on liian myöhäistä tai ainakin hyvin hankalaa.

Tämän blogin tarkoitus on raottaa ovea päivähoidon maailmaan, nostaa esille keskeisiä päivähoitoon liittyviä kysymyksiä ja käydä pohdintaa näiden ympäriltä(lapsen, vanhempien,hoitajien sekä myös yhteiskunnan näkökulmasta)

Oma kokemukseni ja ymmärrykseni on peräisin pitkästä konsultaatio- ja opetustyöstä päivähoidon piirissä. Olen jo 12v: ajan työskennellyt perustamassani Auta lasta kasvamaan- päivähoidon kehittämishankkeessa, jonka pyrkimyksenä on lisääntyvän ymmärtämisen kautta kehittää päiväkotihoitoa entistä paremmin vastaamaan kasvavan lapsen kehityksellisiin tarpeisiin. Omahoitajakäytännön merkityksen esillenostaminen on ehkä projektin näkyvimpiä tuloksia päivähoidon piirissä ympäri Suomea.

Oma, pitkä tutkimusmatkani päivähoidon maailmassa on auttanut minua ymmärtämään paremmin ja näkemään selkeämmin päiväkotihoitoon liittyviä haasteita ja huolenaiheita. Toivon että ajatuksistani voisi olla apua myös laajemmin ja toivon myös saavani kommentteja ja kysymyksiä sekä vanhemmilta että päivähoidon kasvattajilta.