Alle 3-vuotiaiden lasten päivähoidon keskeiset haasteet

Alle kolmevuotiaiden päivähoidon toteutuminen isoissa lapsiryhmissä usean aikuisen varassa, on monella tavalla haasteellista. Tämän ikäisen lapsen kehittymättömyys ja avuttomuus sekä vanhempi-lapsi suhteen herkkyys ja haavottuvaisuus ovat asioita joihin paneutuminen ja perehtyminen on edellytys lasta ja vanhempia riittävän hyvin tukevien hoitokäytäntöjen kehittämiselle.

Kehitysaskeleemme vastasyntyneestä aikuisuuteen ovat meille kaikille samat. Miten me nämä askeleet otamme ja minkälaisia meistä aikuisena tulee, miten me elämässä pärjäämme, riippuu monesta tekijästä sekä ulkoisista että sisäisistä. Keskeistä ja tärkeää on että jokaisessa kehitys vaiheessa saavutamme kehityksellisesti tarvittavat valmiudet että pystymme vastaamaan seuraavan vaiheen haasteisiin.
Jos lapsi ei yllä kehitysvaihekohtaisiin tavotteisiin häiritsee tämä normaalin kehityksen kulkua aiheuttaen usein paljon tuskaa sekä lapselle että tämän vanhemmille.

Lapsen varhaisen kehityksen vaiheista on paljon tietoa ja osaamista. Tämä ymmärrys ei kuitenkaan elä riittävästi yleisessä tietoisuudessa. Tähän ei myöskään ole ollut aikaisemmin tarvetta koska alle kolmevuotiaiden mielen kasvu ja emotionaalinen kehitys oli turvassa vanhempi- lapsisuhteessa jossa oli kiinteytta ja jatkuvuutta jossa äidin hoiva siirtyi luontevasti asteittain lapsen omaksi arvostetuksi osaamiseksi, kuten möys muut tärkeät kehitysvaihekohtaiset valmiudet. Äiti ei tarvinnut teoriaa koska läheisyys lapseen auttoi häntä vastaamaan oikealla tavalla lapsen tarpeisiin, hän pystyi tuntemaan lapsen kanssa ja myös suojelemaan tätä tilanteissa jotka olivat vielä liian vaativia tai pelottavia
Tänä päivänä tilanne on kuitenkin aivan toinen. Pitkä päivittäinen ero äidin ja lapsen välillä häiritsee usein äidin mahdollisuuksia tuntea lapsen kanssa sekä myös olemaan intuitiivissti läsnä auttamassa lasta eri kehitysaskelten ottamisessa. Äidit tarvitsevat paljon päiväkodin kasvattajan apua että suhde lapseen säilyisi kiinteänä ja toimivana. Äiti tarvitsee hoitajaa joka ymmärtää äidin kiinteän läsnäolon tarpeen lapsen mielessä ja joka ymmärtää mitä tämä varhainen vuorovaikutus pitää sisällään ja osaa myös auttaa äitiä ymmärtämään miksi hänen läsnäolonsa on niin tärkeä.

Taaperovaihe on kehityksessämme hyvin tärkeää ja samalla helposti haavottuvaa aikaa. Tämän kehitysvaiheen häiriöt ovat kauaskantoisia ja persoonallisuuden perusrakenteisiin vaikuttavia ja niiden korjaaminen jälkikäteen on erittäin hankalaa.

On tärkeä ymmärtää ja tiedostaa että mm.kykymme tuntea empatiaa, hallita tunteitamme kuten myös motivaatio oppimiseen on peräisin varhaislapsuudesta. Tässä ikävaiheessa muotoutuu itsetuntomme perusta. Myös ratkaisevat eväät kykyymme toimia vanhempina ommille lapsillemme ovat näistä varhaisista kokemuksista peräisin.

Vakavat huolenaiheet vanhempien ja lasten kohdalla tänä päivänä liittyvät lisääntyvässä määrin vaikeuksiin joiden juuret ovat varhaiisissa kehityshäiriöissä, eikä niin kuin yleisesti uskotaan että ongelmat ovat syntyneet koulussa "koska lapsen erikoislaatua ei ymmärretä" tai opetus ei ole riittävän oppilasta "inspiroivaa" tai ettei koulu pysty "pitämään kuria" jne. Totta on että lasten koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyvät vaikeudet ovat jatkuvasti kasvaneet. Ne hankaloittavat sekä lasten että vanhempien ja suuressa määrin myös opettajien elämää. Tämä kuitekin kertoo pikemmin siitä että pärjäämiseen tarvittavt valmiudet eivät lapsessa ja nuoressa ole riittävästi kehittyneet, kuin koulun tai opetuksen puutteista.

Olemme huolissamme erityisesti lasten lisääntyvistä ja vaikeimmista mielenterveysongelmista, riittämättömästä tunteiden hallinnasta, lisääntyvästä agressiivisesta käyttäytymisestä, empatian puutteesta ja oppimiseen liittyvistä kasvavista ongelmista. Olemme myös huolissamme vanhemmuuteen liittyvistä vaikeuksista.Vanhempien kasvava avuttomuus ja epävarmuus omassa vanhemmuudessaan on yhtälailla huolenaihe.

Päivähoidon merkitys ja vastuu on Suomessa suuri. Valtaosa alle kouluikäisistä sekä nopeasti kasvava määrä alle kolmevuotiaista viettää suurimman osan valveillaolevasta ajasta päiväkodin isossa lapsiryhmässä. Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää että päivähoito pystyy riittävän hyvin vastaamaan pienten lasten ja heidän vanhempiensa pitkään päivittäiseen erossaoloon liittyviin tarpeisiin, näin mahdollistaen lapsen ja vanhempien normaalin kehityksen.

Nopea dramaattinen muutos Suomen käsvatuskäytännössä asettaa uusia merkittäviä haasteita päivähoidolle. Ehkä suurin haaste on alle kolmevuotiaan lapsen emotionaalisen kasvun lisääntynyt ymmärtämisen tarve ja uuden osaamisen integroiminen kasvatustyöhön. Tämä onkin tiedostettu päivähoidon piirissä ja viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet erilaisten koulutus- ja kehittämishankkeiden vilkasta aikaa.

Päivähoidon ammattilaiset ovat lisääntyvässä määrin kääntyneet lapsen emotionaaliseen ksvuun erikoistuneiden asiantuntioiden puoleen. Etenkin silloin kun uuden tiedon jakamisen lisäksi ollaan nähty tärkeänä ja mahdollisena pitkäjänteinen yhteistyö näiden kahden ammttikunnan välillä, on uusi ymmärrys kannatellut ja antanut sisältöä uusille käytännöille.

Kahdentoista vuoden ajalta on jo runsaasti näyttöä siitä miten uudet käytännöt ovat paremmin pystyneet tukemaan lapsia,vanhempia ja myös päivähoidon kasvattajia. Esimerkkinä mainittakoon omahoitajatyötapa joka on tuonut hoitajat lähemmäksi lapsia ja heidän vanhempiaan sekä mahdollistanut omahoitajan ja lapsen vanhempien välisen merkitsevän yhteistyön jossa lapsen tarpeita ja kehitykseen liittyviä haasteita yhdessä kohdataan.

Tämä poikkiammatillinen yhteistyö, jota oma työni Auta lasta kasvamaan päivähoidon kehittämishankkeessa edustaa, on myös auttanut päivhoidon kasvattajia näkemään ja ymmärtämään paremmin alle kolmevuotiaiden päivähoitoon liittyviä stressitekijöitä ja niiden vaikutuksia. Huolestuttavaa on että hoitajat yhä useammin ovat tilanteessa jossa päivähoidon vallitsevat rakenteet eivät riittävästi tue, tai jopa estävät uusien käytäntöjen toteutumisen.

Suomessa päivähoito on tärkeä osa yhteiskuntaa. Meidän kaikkien yhteinen asia on päivähoidon laadun ja toimivuuden takaaminen. Päivähoitoon liittyvät huolen ja pohdinnan aiheet ovat tärkeitä tiedostaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla jakäyttää tehokkaasti olemassaolevaa lasta koskevaa osaamista näiden asioiden pohdinnassa. Tarvitaan pitkäjänteistä yhteistyötä jonka mahdollistaa vain uusien päivähoitojärjestelmän rakenteiden kehittäminen, joissa lapsen emotionaaliseen kasvuun liittyvä osaaminen ja pedagoginen asiantuntemus pystytään yhdistämään ja hyödyntämään poikkiammatillisessa tavotteellisessa ja jatkuvassa yhteistyössä.

Alle kolmevuotiaiden päivähoidon puitteiden ja ranteiden uudelleen arviointi tämänkaltaisessa yhteistyössä antaisi mahdollisuudet ja edellytykset entistä paremmin ymmärtää taaperon ja tämän vanhempien tarpeet päiväkotihoidossa sekä auttaisi kehittämään tarvittavat raamit tukemaan niitä työtapoja jotka mahdollistavat näiden tarpeiden kohtaamisen.

Tehokkain tapa nuorten ja lasten sekä vanhempien pahoinvoinnin ehkäisemiseksi on varmistaa riittävän hyvä tuki päivhoidon kaikkein pienimmille ja heidän vanhemmilleen.